Viime viikon tiistaina Sari Valton Ylen radio-ohjelma käsitteli kohtaamattomuutta terveydenhuollossa.
Keskustelijoina oli kokenut maailmaa nähnyt sekä nuorempi lääketieteen opiskelijoita kouluttava kollega.
Menneen viikon aikana mediassa kerrottiin myös minkälaisia vakavia seurauksia kohtaamattomuudesta voi olla terveydenhuollossa. Kohtaamattomuudella on useita sisältöjä.
"Poliitikot asettavat hoitoon pääsylle epärealistisia tavoitteita, joita toteutetaan sakkomaksuilla."
Pohdin näistä muutamia johtoajatuksella, miten näitä kohtaamattomuuksia vähentämällä voisi osaltaan kääntää terveydenhuollon kriisin valoisammille vesille.
Kohtaamattomuudella viittaan erityisesti potilaan ja lääkärin kohtaamattomuuteen, mutta myös lääkärien ja heidän työstään päättävien henkilöiden kohtaamattomuuteen. Kohtaamattomuus on ongelma paitsi hoitosuhteen ytimessä myös terveydenhuoltojärjestelmän rakenteissa.
Hyvä hoitosuhde perustuu potilaan ja lääkärin väliseen luottamukseen ja lääkärin ammattitaitoon.
Hyvässä lääkärin ja potilaan kohtaamisessa potilas kokee tulevansa kuulluksi ja lääkäri ymmärtää potilaansa biopsykososiaalisena kokonaisuutena.
Pitkässä hoitosuhteessa potilaan luottamus lisääntyy ja lääkäri saa potilaistaan kokemuksen myötä yhä syvällisempää tietoa niin sairauksien kehityskaarista kuin potilaiden tunteiden ja käyttäytymisen vaikutuksista sairauksien kanssa selviämisessä.
Hyvä hoitosuhde aktivoi potilaan oman mielen voiman, joka auttaa lääketieteen tarjoaman avun toteutumisen parhaalla mahdollisella tavalla. Lääkäri saa puolestaan mielihyvää kokiessaan voineensa auttaa potilastaan.
Suuri voima
Mielellä, niin potilaan kuin lääkärinkin, on suuri voima. Sitä voisi kunnioittaa antamalla tuleville kollegoillemme tukevan lääketieteellisen psykologian oppipaketin.
Rekrytoinneissa ja johtamisseminaareissa käytetään psykologista tietoa. Potilaiden, ja siinä sivussa itsensä ja kollegoidensa, ymmärtäminen ansaitsisi paljon enemmän normaalipsykologian oppimista.
Normaalipsykologialla tarkoitan sitä, miten ihmisten kokemukset, emootiot ja kognitiot vaikuttavat käyttämisen kautta vuorovaikutuksen onnistumiseen tai siihen miten hyvin potilaat motivoituvat hoitoihin tai miten taitavasti heidät hoitoihin motivoidaan. Taitava motivointi edellyttää ymmärrystä mielen toiminnasta.
Hyvä hoitosuhde edellyttää riittävästi aikaa ja jatkuvuutta potilaan ja lääkärin vuorovaikutukselle.
Tämä pitäisi kaikkien ymmärtää.
Jos halutaan, että lääkäripula joskus hellittää, täytyy nämä kaksi tavoitetta asettaa etusijalle terveydenhuollon tavoitteissa. Suurin osa lääkäreistä on vastuuntuntoisia ja haluaa antaa potilailleen mahdollisimman parasta hoitoa.
Jos ajan puute estää luottamuksellisen hoitosuhteen luomisen tai jopa potilaan riittävän perusteellisen tutkimuksen, voivat seuraukset olla vakavia.
Viime viikon uutisoinnissa eräs äiti vei useaan kertaan sairaan lapsensa päivystykseen. Kiireen tai kokemattomuuden vuoksi tärkeät diagnostiset havainnot jäivät tekemättä. Lapsi päätyi lopulta teho-osastolle. Alkuvaiheen ajanpuutteen tilinpäätös oli kolme turhaa vastaanottoa ja tehohoitojakso.
Edellä mainittu lapsipotilas joutui myös totaalisen kohtaamattomuuden uhriksi tilanteessa, jossa useamman puutteellisen vastaanoton jälkeen portinvartijaksi asetettu sairaanhoitaja esti potilaan ja lääkärin kohtaamisen.
Poliitikot asettavat hoitoon pääsylle epärealistisia tavoitteita, joita toteutetaan sakkomaksuilla. Tämä johtaa siiten, että merkittävä osa potilaista ei koskaan pääse vastaanotolle, koska se täytyy korvata jollain muulla hyväksyttävällä menetelmällä kuten ohjeistetulla lähetteen käännytyskirjeellä.
Moni potilas myös päättää hakea apua yksityiseltä puolelta, jonne yhä suurempi osa lääkäreistäkin on siirtynyt.
Myös jotkut potilaat edesauttavat kohtaamattomuutta olemalla tulematta varatuille vastaanotoille ilman kunnollista syytä tai täysin ilmoittamatta. Lääkäri saa hetken lisää aikaa hoitamattomille paperitöille, mutta joku toinen potilas jää vaille kohtaamista lääkärin kanssa.
Tärkein tavoite
Jos onnistunut lääkärin ja potilaan kohtaaminen on hyvän hoidon edellytys, miksi tätä ei aseteta tärkeimmäksi terveydenhuollon tavoitteeksi?
Sadat miljoonat eurot kanavoituvat potilastietojärjestelmiin, uusiin hienoihin rakennuksiin, robotteihin ja maailman parhaisiin leikkaussaleihin.
Jos meillä ei ole varaa kaikkeen, kannattaisiko perusasiat priorisoida: luoda mahdollisuudet potilaan ja lääkärin kohtaamiselle, hyvälle lääketieteelliselle hoidolle ja pysyvälle hoitosuhteelle?
Tämä voisi tuoda lääkärit takaisin terveydenhuoltoon, jossa lääkärillä on mahdollisuus kohdata potilaansa sekä mielellään myös työstään päättävät tahot.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
