Kenian tämän vuoden presidentinvaaleista ennustettiin myrskyisiä. Vuonna 2007 presidentinvaalien jälkeen levottomuuksissa kuoli yli tuhat ihmistä. Elokuun vaaleja pakoon lähtivät muun muassa monet ulkomaalaiset, tosin aikakin oli sopivasti kesälomiin sijoitettu.
Tänä vuonna vaalien jälkeiset kahakat olivat Kenian mittapuulla pieniä. Henkensä tosin menetti yli kaksikymmentä ihmistä, lähinnä poliisin ja mielenosoittajien välisissä kahakoissa.
Viimeisen kymmenen vuoden ja kolmen presidentinvaalin ajan kiistanaiheet ovat olleet samat. On valtaapitävä puolue ja opposititio, jonka mielestä vaalit ovat olleet joka kerran vilpilliset. Jo toista kertaa poliittisessa kamppailussa ovat vastakkain Uhuru Kenyatta, Keniaa itsenäisyyden jälkeen hallinneen Jomo Kenyattan poika ja opposition edustaja Raila Odinga, Jomo Kenyattan varapresidentin poika.
Kenian valtaeliitissä pyörivät samat nimet Yhdysvaltojen ja monarkioiden tapaan.
Kenia on vahvasti heimoperustainen maa. Tavallisesti heimoeroja ei korosteta, vaan niistä puhutaan lempeän vitsailevaan sävyyn. Minäkin olen uskaltautunut kysymään henkilön heimoa heti nimen jälkeen, seikka jota monessa kulttuurissa ei uskalla tehdä.
Presidentinvaalit ovat kuitenkin korostetusti heimovaalit. Istuva presidentti Kenyatta on kikuju, Kenian valtaheimoon kuuluva mies. Raila Odinga - mies hänkin etunimestään huolimatta - kuuluu luo-heimoon, jonka ominta aluetta ovat Viktoria - järven läheiset seudut. Muut Kenian yhteensä 43 heimosta jakaantuvat epätasaisesti näiden kahden kandidaatin taakse, joskin vaaleissa oli yhteensä 8 kandidaattia.
Kenyattan ja Odingan klaanit ovat olleet vallan napoina itsenäisyydestä saakka, Kenyattat askeleen edellä. Elokuun kahdeksantena Odinga hävisi vaalit jo kolmannen kerran ja jo kolmannen kerran valitti vaalien jälkeen että ne eivät olleet oikeudenmukaiset. Siitäkin huolimatta että vaaleja olivat valvomassa Afrikan ja Euroopan Unionien edustajat ja yhdysvaltalainen Carter Center, johdossaan entinen valtiosihteeri John Kerry.
Tyypillistä häviäjän vikinää? Mahdollisesti, mutta Odingan puolue NASA keräsi monikymmentuhatsivuisen todistusaineiston ja vei asian korkeimpaan oikeuteen. Ulkopuolinen media komppaa Odingaa rajustikin, muun muassa New York Timesin yksittäiset journalistit, joiden perusteelliset artikkelit ovat hyytävää luettavaa.
Juuri äsken korkein oikeus antoi tuomionsa: vaalit on järjestettävä uudelleen epäselvyyksien vuoksi. Historiallinen päätös sai ihmiset ryntäämään kaduille iloitsemaan. Vastaantulijoilla on hieman pöllämystyneet ilmeet. Poliisitkaan eivät oikein tiedä mitä tehdä. Pitääkö halaavia ja lippuja heiluttavia ihmisiä ampua? Tulevat päivät näyttävät mihin suuntaan mielenilmaukset kääntyvät.
Kenian vaalimylläkkä antaa kummasti perspektiiviä myös Suomen sote-keskusteluun. OIkaamme tyytyväisiä että ainakin henki säilyy vaikka taistelu välillä tuntuisikin veriseltä.
Kuudenkymmenen päivän päästä Keniassa on uudet vaalit ja uudet kujeet. Kunpa hiljaisesti kadun kulmassa lippuaan heiluttava mies saisi paljon kannattajia. Hänen lipussaan lukee: My tribe is Kenya.
Terhi Heinäsmäki
Humanitaarisessa järjestössä työskentelevä lääkäri Terhi Heinäsmäki kommentoi maailman terveydentilaa Nairobista käsin.
