Auringonlaskun jälkeen metsä ei ole entisensä: rasahdukset ja napsahdukset saavat uhkaavia merkityksiä ja varjoilla näyttää olevan hampaat.
Havaitset hahmon pimeässä – kuin takajaloilleen noussut karhu! – ja vaikka se hetkeä myöhemmin osoittautuu pensaaksi, biopsykokemiallinen selviytymismasiina jyskyttää jo.
Ja miksipä ei. Korostettu varovaisuus maksaa korkeintaan aikaa kun taas varovaisuuden puute voi olla kohtalokasta. On vähemmän vaarallista erehtyä luulemaan pensasta karhuksi kuin toisin päin.
On tahoja – ihmisiä, yrityksiä, puolueita, somealustoja – jotka suorastaan elävät pelosta.
Pelko on välttämätön, elämää säilyttävä tunne.
Samat vaistot, jotka auttoivat esivanhempiamme pysymään elossa, vaikeuttavat elämää nykyaikaisessa luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa.
Kyky nähdä hahmoja pensastossa voi suojella saalistajilta, mutta kun internetin amatöörisalapoliisit etsivät säännönmukaisuutta digitaalisesta kohinasta, syntyy kanssaeläjien motiivit kyseenalaistavia salaliittoteorioita.
Epäluuloisuus saa lapsiaan rakastavat vanhemmat kampanjoimaan rokottamista vastaan. Vierauden tunne ja heimoutuminen saa pelkäämään toisen näköisiä ilkein seurauksin.
Erään viisaan sanoin: pelko johtaa vihaan, viha kärsimykseen.
Miten elämää suojelevasta tunteesta tulee niin helposti elämää nakertava?
Pelon fysiologiset mekanismit ovat ennallaan, vaikka aika on muuttunut. Turvavyöt, elintarvikehygienia ja yhteiskunnan instituutiot ovat tehneet elämästä suojatumpaa, mutta pelko löytää yhä uomansa.
Toisaalta vaikka pelkoa on helppo ruokkia, se yksinään johtaa harvoin mihinkään rakentavaan. Taistele tai pakene -vaste saattaa auttaa saalistajia vastaan mutta ei anna työkaluja nykyelämän monimutkaisiin vuorovaikutustilanteisiin.
Sydäninfarktilla pelottelu ei itsessään valmenna ketään niihin kokonaisvaltaisiin muutoksiin, joita terveellinen elämä vaatii.
Terveyden menettäminen, seksuaalisuus ja identiteetti sekä yhteiskunnallinen osallisuus ja osattomuus pelottavat kuitenkin monia.
Lääkäri on koulutuksensa ja ammattiroolinsa vuoksi tärkeässä asemassa siinä, ettei näihin liittyviä pelkoja ainakaan voimisteta. Joskus jokin ammattilaisen yksittäinen sana tai suupielen asento voi olla tässä kriittinen.
Tieto on hyvä vastalääke moniin pelkoihin.
Mistä 2020-luvun ihmisen pelot sitten kumpuavat?
Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät tietävät, että mieli osaa pelotella itsensä hiljaiseksi aivan itsekin, ilman ulkoisia vaikutteita.
Joskus pelot kuitenkin omaksutaan vanhemmilta tai muusta lähipiiristä. Joskus ne ovat tietoisen rakentelun tulosta.
Pelko on pohjimmiltaan jakamatonta huomiota, ja sinun huomiosi – kuluttajana, äänestäjänä ja niin edelleen – on arvokasta.
Kosmetiikkateollisuus haluaa sinun pelkäävän vanhenemista, ylellisten statussymbolien valmistajat heimon ulkopuolelle sulkemista.
Pelolla voi hallita keskustelua ja ostaa klikkauksia.
On tahoja – ihmisiä, yrityksiä, puolueita, somealustoja – jotka suorastaan elävät pelosta. Ne, joilla on kyky nykiä taitavasti pelokkaiden sydänten jännerihmoja, ovat kautta historian johdattaneet ihmisiä karmeisiin tekoihin.
Tieto on hyvä vastalääke moniin pelkoihin tai ainakin alku niiden nujertamiseen. Siksi hirmuhallitsijat polttavat kirjoja, pelon kauppiaat pyrkivät hämärtämään asiantuntijuuden rajaa ja populistit leikkaavat koulutuksesta ja tutkimuksesta. Sillä hekin pelkäävät.
Omien pelkojen ja niiden syiden tutkiskelu voi kannattaa. Jotkin maailman kauneimmista asioista seuraavat pelkojen voittamisesta.
Kirjoittaja on terveydenhuollon erikoislääkäri, jota pelottavat korkeat paikat ja historiattomuus.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
