Journal of Adolescence julkaisi huhtikuussa tutkimuksen, jonka mukaan teini-ikäisten yksinäisyys on lisääntynyt. Yksinäiseksi itsensä kokevien 15–16-vuotiaiden osuus on tutkimuksen mukaan kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta.
Muutos näkyy 36 maassa 37:stä, myös Suomessa, ja näyttää tapahtuneen kaikkialla samaan aikaan. Teinien kokemus yksinäisyydestä pysyi vaakasuoralla viivalla kaksitoista vuotta, kunnes käyrä ampaisi nousuun 2012. Muutos ei selity bruttokansantuotteella, tuloeroilla, työttömyydellä eikä perheen koolla.
Mitä ihmettä vuonna 2012 tapahtui?
Vuosi 2012 oli ensimmäinen, tutkijat vastaavat, jolloin enemmistö amerikkalaisista omisti älypuhelimen. Ainoa tekijä, joka kasvoi samaan tahtiin nuorten yksinäisyyden kanssa, oli älypuhelinten yleisyys ja internetin käyttö.
Todistaako tämä, että älypuhelimet ovat syy teini-ikäisten yksinäisyyden lisääntymiseen? ”Jos jollakulla on tarjota jokin muu selitys, palamme halusta kuulla sen”, tutkijat Jean Twenge ja Jonathan Haidt kirjoittavat New York Timesissa.
Huolta nuorista ei lievittänyt Wall Street Journalin tuore juttusarja. Sen mukaan Facebookin omat tutkijat havaitsivat, että Instagramin käyttö pahensi kehonkuvaan liittyviä ongelmia joka kolmannella teini-ikäisistä tytöistä. (Facebook omistaa Instagramin.) Facebook siis tiesi aiheuttavansa nuorille vahinkoa.
Riippuu lukijasta, kuinka huolestuttavalta tämä kuulostaa. Vaikka nuorten yksinäisyys on lisääntynyt, keskiarvoja voinee pitää suhteellisen matalina. Ja varmasti moni nuori saa sosiaalisesta mediasta myös iloa.
Syvempi kysymys koskee sitä, miten muovaamamme välineet muovaavat nyt meitä. Tuote, jota teknologiayhtiöt myyvät, ei ole kätevä sovellus vaan muutos meidän käyttäytymisessämme. Algoritmeja viritetään yhä taitavammiksi viemään meitä sinne, mistä niiden laatijoille maksetaan.
Näin toteaa virtuaalitodellisuuden keksijäksikin tituleerattu Jaron Lanier dokumentissa The Social Dilemma: ”Tuote [jota yhtiöt myyvät] on asteittainen, hienovarainen, huomaamaton muutos käyttäytymisessäsi ja havainnoissasi. Ja se on ainoa mahdollinen tuote. Se on ainoa asia, jolla he voivat ansaita rahaa. Sen muuttaminen, mitä teet, miten ajattelet, kuka olet.”
Kuinka tämä kaupankäynti vaikuttaa kykyymme sopia asioista? Rauhallinen, tasapuolinen tiedonvälitys ei tahdo sopia teknoyhtiöiden liiketoimintamalliin, jolle polarisoivat ja tunteita herättävät sisällöt ovat tuottoisia.
Facebookin ja Twitterin ratkaisu lisätä tykkäysnappi ja retweet-toiminto alustoilleen ei näytä tehneen ryhmätaipumuksillemme hyvää. Muutos tapahtui 2009 – muutamaa vuotta ennen kuin teinien yksinäisyys kääntyi nousuun. Retweet-toiminnon keksijä Chris Wetherell sanoo nyt, että muutos oli virhe – kuin antaa ladattu käsiase nelivuotiaalle. Muutoksen ansiosta huudamme nyt yhä enemmän kuin vastakkaisen joukkueen kannattajille jalkapallomatsin katsomossa. Sosiaalinen media ei vain eristä meitä kupliin, vaan myös kärjistää meitä toisiamme vastaan.
Kriitikoiden huoli on, että yhteiskunta menettää kykynsä korjausliikkeisiin, koska algoritmit ruokkivat epäluottamusta, yksinäisyyttä, polarisaatiota ja raivoa. Jaron Lanier ennustaa, että nykyisellä tiellämme epäonnistumme vastaamaan ilmastonmuutokseen ja saamme seurata sivusta, kuinka demokratiat vajoavat autokraattisen dysfunktion suohon.
Osoittautuvatko nämä huolet liian pessimistisiksi? Toivottavasti.
Annamme joka tapauksessa aika suuren osan huomiostamme Mark Zuckerbergin ohjailtavaksi. Luotamme siis kovasti hänen arvostelukykyynsä. Hänhän on mies, joka perusti Facebookin parikymppisenä opiskelijaboksissaan, alun perin auttaakseen miehiä asettamaan naisopiskelijat ulkonäön perusteella paremmuusjärjestykseen.
Jussi Valtonen
Kirjoittaja on kirjailija ja psykologi.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 41/2021.
