Ignaz Semmelweis osoitti 1860-luvulla, että lapsivuodekuolleisuutta voitiin vähentää merkittävästi desinfioimalla synnytyksiä hoitavan henkilökunnan kädet kloorivedellä. Miksi näin tapahtui, sitä aikalaiset eivät voineet täysin ymmärtää, sillä mikrobien merkitys taudinaiheuttajana havaittiin vasta myöhemmin.
Käsihygienian merkitys hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisessä on kiistatta osoitettu. Infektioiden merkitys on tunnustettu ja niiden torjunta on terveydenhuollon ammattilaisten velvollisuus. Nykyään käytössämme ovat tehokkaat, ärsyttämättömät ja nopeasti vaikuttavat etanolipohjaiset desinfektiohuuhteet. Hyvän käsihygienian edellytykset ovat erinomaiset. Onko kaikki siis hyvin, yli 150 vuotta myöhemmin?
Valitettavasti ei aivan. Käsihygienia toteutuu yhä vaillinaisesti kaikkialla, niin myös meillä. Suomalaisessa yliopistosairaalassa tehdyssä selvityksessä käsihygienia toteutui oikein alle puolessa niistä tilanteista, joissa se on tarpeen. Heikoin oli lääkärien tulos, sillä käsihygienia toteutui 25-prosenttisesti. Tulos on muualla ollut samaa tasoa: 96 tutkimusta koostaneessa katsauksessa onnistuneen käsihygienian osuuden mediaani oli 40 % ja lääkäreillä 32 %.
Hoitoon liittyvät infektiot ovat uhka potilasturvallisuudelle. Vuonna 2005 tehdyn prevalenssitutkimuksen perusteella vuosittain noin 48 000 erikoissairaanhoidon hoitojaksoon liittyy infektiokomplikaatio ja niistä noin 1 500 johtaa kuolemaan. Kuolemien lisäksi infektiot aiheuttavat tilapäistä tai pysyvää haittaa.
Hoitoon liittyvät infektiot eivät ole kokonaan estettävissä, mutta niitä voidaan vähentää. Ainakin joka viides infektio ja todennäköisesti useampikin voidaan estää yksinkertaisilla keinoilla, joista tärkein on käsihygienia. Vaikka useimmat tutkimukset on tehty erikoissairaanhoidossa, samojen keinojen voidaan olettaa toimivan myös muualla.
Hyvä käsihygienia on keskeinen osa hyvää hoitoa. Uudessa tartuntatautilaissa hoitoon liittyvien infektioiden torjunta on asetettu toimintayksiköiden velvollisuudeksi. Avoimeen laaturaportointiin ja vertailuun on kasvavia paineita, ja yksi vertailtava suure voi olla käsihygienian taso. Myös lisääntyvä antibioottiresistenssi korostaa käsihygienian tärkeyttä. Kun infektioon ei enää löydy tehoavaa lääkettä, on tartuntojen torjunnalla entistäkin suurempi merkitys.
Hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa käsihygienia on sisällytetty tavanomaisiin varotoimiin, ja se muodostaa tämän varotoimiluokan tärkeimmän sisällön. Termi ei ole välttämättä ammattilaisillekaan tuttu, mutta se on hyvin kuvaava. Tavanomaiset varotoimet ovat sellaisia arkisia tartunnan torjunnan toimia, joiden tulee toteutua kaikkien potilaiden kohdalla, automaattisesti ja itsestäänselvästi.
Käsihygienian toteutumista voidaan parantaa. Rohkaisevaa on se, että kirjallisuuden mukaan käsihygienian parantamiseen tähtäävät hankkeet useimmiten onnistuvat. Erityisen tehokasta on, jos tavoitteen määrittämisessä käytetään hyväksi WHO:n julkaisemaa viiden kohdan mallia, jonka THL on julkaissut suomeksi verkkosivuillaan. Muitakin vaikuttavia seikkoja on, mm. toiminnan parantamiseen tähtäävä työilmapiiri, avoimuus ja johdon näkyvä sitoutuminen. Rohkaisevaa on myös se, että opiskelijat yleensä suoriutuvat käsihygieniasta kokeneempia kollegojaan paremmin. Tulevaisuus näyttää siten tältäkin osin valoisalta, mutta paljon voimme tehdä sitä odottaessakin.
kirjoittaja:
Janne Laine
LT, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri
TAYS, sisätautien vastuualue, Infektioyksikkö
Julkaistu tieteellisenä pääkirjoituksena Lääkärilehdessä 12–13/2018.
