Joustavasti eläkkeelle ammattiryhmän työkyvyn mukaan

Suomalaisia yhdistää työn tekeminen: yli 30-vuotiaista työikäisistä 99 % on toiminut ainakin joskus jossakin ammatissa. Haasteena on saada kokemukset nykyistä pidempikestoisiksi, sillä työllisyysaste putoaa nopeasti iän karttuessa. Alimman eläkeikärajan jälkeen 63-vuotiaista enää 28 % oli työssä vuonna 2011.Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus näkyy: eläköityminen on myöhentynyt 10 vuodessa lähes kahdella vuodella. Työikäisen väestön määrän väheneminen ja odotettavissa olevan eliniän pidentyminen ovat kuitenkin nostaneet paineita korottaa eläkeiän alarajaa 65 vuoteen.

Pidentäisikö yleinen 65 vuoden eläkeikä työuria toivotulla tavalla? Yksilön eläköitymiseen vaikuttavat monet tekijät, joista vain yksi on ­eläkeoikeus. Tulevan eläkkeen suuruuteen vaikuttavat tekijät, kuten karttumaprosentti ja elin­aikakerroin, voivat saada jatkamaan työssä vuoden ihanne-eläkeikää pidempään (1). Vuonna 2009 käyttöön otetun elinaikakertoimen merkitys on vielä pieni, mutta kymmenen vuoden kuluttua se jo näkyy. On todennäköistä, että palkansaajat kaikissa ammattiryhmissä pyrkivät kompensoimaan eläkkeiden pienentymistä pidentämällä työuraansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Työurat näkyvät elinajan erossa

Erilaista työtä tehneet eivät kuitenkaan ole samassa asemassa päättäessään työstään 63-vuo­tiaana. Toimihenkilömiehellä on edessään viisi eläkevuotta enemmän kuin työntekijämiehellä; naisilla ero on kolme vuotta (2). Elinajan odotteen ero kuvastaa ammattiryhmien terveys-, toiminta- ja työkykyeroja. Arviolta puolet 63-vuo­tiaista työntekijöistä on työkyvyttömiä; näistä noin puolet voisi mahdollisesti jatkaa joissakin tehtävissä erityisjärjestelyiden turvin (3). Työ­kyvyn rajoittuminen näkyy alkaneissa työkyvyttömyyseläkkeissä: 30-vuotiaana työssä olleista työntekijämiehistä noin 40 % on siirtynyt työ­kyvyttömyyseläkkeelle ennen 63 vuoden ikää, mikä on kaksinkertaisesti asiantuntija-ammatteihin verrattuna (4). Keskimäärin 50-vuotiaalla työntekijällä on odotettavissa 3,3 työkyvyttömyyseläkevuotta (2).

Koska työkykyerot ovat ammattiryhmien välillä suuret, on hyvin epätodennäköistä, että siirtyminen pois työelämästä toteutuisi jatkossakaan samalla tavalla kaikilla. Asiantuntija-ammateissa eläkeiän korottaminen voi toimia odotetusti, mutta ruumiillisen työn ja vuorotyön ammateissa jopa nurinkurisesti: lisäämällä niissä tarvetta työkyvyttömyyseläkkeisiin tai muihin työelämästä poistumisreitteihin. Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on suurinta ikääntyneillä, mutta se pienenee useissa ryhmissä ennen 63 vuoden ikää (4). Eläkeiän siirtäminen voisi lisätä terveydeltään heikentyneiden eläkeaikeita (5).

Eläkeiän nosto voi myös lisätä työssäolon sijaan työttömyyttä erityisesti ryhmissä, joissa työkyky on osittain rajoittunut suhteessa työhön liittyviin vaatimuksiin tai odotuksiin. Ikääntyneiden työttömyys on 1990-luvun laman jälkeen ollut yleistä. Työttömyys lyhentää työntekijän uraa noin vuoden enemmän ylempiin toimihenkilöihin verrattuna (2).

Yksilölliset erot ovat suuria

Myöhemmän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ei ole yhdentekevää, siirtyykö työelämästä pois työeläkkeen, työttömyyden vai työkyvyttömyyden kautta. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen tapahtuu usein vastentahtoisesti (6), ­mikä voi vaikuttaa henkilön fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, aktiivisuuteen ja itsestään huolehtimiseen vuosia (7,8,9). Sen sijaan realistinen vanhuuseläkkeen alaikäraja voisi mahdollistaa jäljellä olevan työkyvyn mitoittamisen ja vähentää tarvetta varhaiseläkkeisiin. Työkyvyttömyyseläkkeiden väheneminen jopa poistaa eliniän pidentymisestä aiheutuvaa kokonaiseläkevuosien kasvua (2).

Työuran lopussa työkyvyn yksilölliset erot ovat suuria (5). Työkyky on joka viidennellä ­korkea-asteen ja joka 20:nnella perusasteen koulutuksen saaneella 63–67-vuotiaana yhtä erinomainen kuin nuorena (3). Tämä joukko kykenisi varmasti jatkamaan työelämässä tuottavasti 68. ikävuoden jälkeenkin. Muilla työssä jatkamisen mahdollistaminen eläkeiän alarajalle, asiantuntija-ammateissa 65. ja työntekijä­ammateissa 63. vuoden ikään, vaatii tehostettua työterveyshuoltoa sekä ikäjohtamismenetel­mien (10) jatkuvaa ja systemaattista toteuttamista.

Tärkein yksittäinen työssä jatkamiseen vaikuttava tekijä on terveys. Varhainen puuttuminen terveyden ja toimintakyvyn muutoksiin ja työn sovittaminen ikääntyvän jäljellä olevaan työkykyyn ja elämäntilanteeseen ovat olennaisia tekijöitä työurien pidentämisessä. Jos henkilö tuntee tekevänsä tärkeää, arvostettua työtä ja on tyytyväinen työyhteisöönsä, halukkuus jatkaa työssä eläkeiän saavuttamisen jälkeen on todennäköisempää.

Suunniteltu työeläkkeelle siirtyminen vähentänee terveydenhuoltokustannuksia ennen eläköitymistä ja sen jälkeen, ja toivottavasti mahdollistaa työnteon jatkamisen jossakin muodossa eläkeikäisenäkin. Ammattiryhmän työkyky­tason mukaan määräytyvä joustava eläkeikä voi olla toimiva keino pidentää työuria.

Tiina Pensola
erikoistutkija
Harri Vainio
pääjohtaja

Työterveyslaitos

Kuva: Panthermedia

Kirjallisuutta
1. Atta C, Barnay T, Biermann H ym. Exploring the synenergy between promoting active participation in work and in society and social, health and long-term care strategies. Brussels: Centre for European Social and Economic Policy, 2008.
2. Myrskylä M, Leinonen T, Martikainen P. Life expectancy by labor force status and social class: recent period and cohort trends and projections for Finland. Helsinki: Finnish Centre for Pensions, 2013.
3. Pensola T, Rinne H, Kankainen H, Roine S. Työikäiset ikääntyvät. 55–69-vuotiaiden terveys, fyysinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky, työkyky sekä kuntoutustarve. Helsinki: Kuntoutussäätiön tutkimuksia 78/2008.
4. Pensola T, Gould R, Polvinen A. Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet: Masennukseen, muihin mielenterveydenhäiriöihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö, selvityksiä 2010:16.
5. Gould R, Polvinen A. Työkyky uran loppupuolella. Kirjassa Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S, toim. Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, 2006.
6. Stattin M. Retirement on grounds of ill health. Occup Environ Med 2005:62:135–140.
7. Hanisch KA. Reasons people retire and their relations to attitudinal and behavioral correlates in retirement. J Vocational Behaviour 1994:45:1–16.
8. Schultz K, Morton K, Weckerle J. The influence of push and pull factors on voluntary and involuntary early retirees’ retirement decision and adjustment. J Vocational Behavior 1998:53;45–57.
9. Atchley RC. Social forces and aging. An introduction to social gerontology. Belmont: Wadsworth, 2006.
10. Ilmarinen J. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Helsinki; Työterveyslaitos, 2005.

Julkaistu Lääkärilehdessä 12/13.