Unkarilaissyntyinen Ignaz Semmelweis kiinnitti käsien pesuohjeen Wienin yleisen sairaalan synnytysosaston seinään 15. toukokuuta 1847. Käytäntö levisi kuitenkin hitaasti. Helsinkiläinen synnytysopin dosentti Josef Pippingsköld oli Euroopassa ensimmäisiä, joka alkoi systemaattisesti soveltaa Semmelweisin oppeja. Tultuaan professoriksi 1870 Pippingsköld vaati synnytyssairaalan henkilökuntaa pesemään kätensä säntillisesti. Edeltävänä vuosikymmenenä Helsingin synnytyssairaalan äideistä oli kuollut 7,4 %, valtaosa lapsivuodekuumeeseen. Vuosina 1872–78 kuolleisuus oli 1,45 % ja vuosisadan vaihteessa 0,26 % (2).
Lapsivuodekuume on käytännössä hävinnyt, mutta muut sairaalainfektiot ovat edelleen suurena uhkana. EU-maissa sairaalainfektioon arvioidaan kuolevan vuosittain 37 000 ihmistä. Erityinen ongelma on moniresistentit mikrobit, jotka aiheuttivat vuonna 2011 Suomen akuuttisairaaloissa 2 500 infektiota ja lähes 80 kuolemaa.
Moniresistentit mikrobit leviävät henkilöstä toiseen yleisimmin kosketustartuntana, erityisesti käsien välityksellä. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että sairaalahenkilökunnan hyvä käsihygienia vähentää infektiota erittäin merkittävästi.
Sairaalainfektioiden torjunnassa käsihygienia tarkoittaa nykyään pääasiassa alkoholihuuhdehierontaa ennen potilaskontaktia ja kontaktin jälkeen. Osassa potilastoimenpiteitä käytetään suojahansikkaita, mutta niiden poistamisen jälkeen potilaasta peräisin olevia mikrobeja löytyy lähes 30 %:lta hoitoa antaneiden henkilöiden käsistä. Siksi kädet on desinfioitava ennen hansikkaiden käyttämistä ja käytön jälkeen.
Käsihygienian toteuttaminen sairaaloissa on osoittautunut vaikeaksi. Keskimäärin käsihygienian ohjeita noudatetaan selvästi alle puolessa hoitotilanteista. Yleinen havainto on, että lääkärit huolehtivat käsihygieniastaan heikommin kuin sairaanhoitajat.
Potilaat mukaan
Vaikka käsihygienian toteuttaminen on yksinkertainen ja halpa toimenpide – desinfektio tavallisessa potilaskontaktissa alkoholihuuhteella kestää 20–30 sekuntia ja yksi huuhdeannos maksaa alle sentin – sen soveltaminen käytännössä on osoittautunut monisyiseksi ja vaikeaksi. Huonolle käsihygienian toteutumiselle on useita selityksiä.
Tuskin koskaan voidaan osoittaa yksittäistä käsien pesun laiminlyöntiä sairaalainfektion syyksi. Silloin kun suora palaute puuttuu, ihminen mielellään ajattelee, ettei käsien pesu ehkä juuri tässä tilanteessa ole tarpeen.
Huonoon käsihygieniaan liittyy myös systeemisyitä. Käsien pesu toteutuu huonommin, kun on kiire tai kun työtä on liikaa henkilökunnan määrään nähden. Usein henkilökunnalle ei ole riittävästi perusteltu käsihygienian tarpeellisuutta eikä järjestetty tarvittavaa koulutusta. Tämä edellyttää jämäkkää johtamista.
Käsienpesun toteutumista lisää selvästi sen helppous: esimerkiksi huuhdepullojen sijoittaminen jokaisen vuoteen jalkopäähän. Asiantunteva koulutus, jossa esitetään tutkimusnäyttö käsihygienian hyödyistä, lisää sen toteutumista. Työyhteisössä käsihygieniaa edistäisi kokeneiden työntekijöiden antama esimerkki, jonka kannustamana henkilökunta sitoutuisi yhteisesti asiaan.
Alan kirjallisuudessa on keskusteltu, että käsihygieniaa voitaisiin parantaa ottamalla potilaat mukaan tarkkailemaan sen toteutumista. Potilaat voisivat antaa palautetta, jos henkilökunta ei käytä käsihuuhdetta. Onpa markkinoille tuotu potilassänkyyn kiinnitettävä laite, joka hälyttää, kun potilasta lähestyvän henkilökunnan jäsenen sensori ei ole rekisteröinyt edeltävää käsihuuhteen käyttöä.
Semmelweisin yksinkertaisen kliinisen havainnon jälkeiset 167 vuotta ovat suunnattomasti lisänneet tietämystämme sairaalainfektioista. Mitähän hän ajattelisi tämän päivän käsihygienian toteutumisesta?
Mitä viisas oppii?
➤ Käsihygienia on helppo ja yksinkertainen keino edistää potilasturvallisuutta.
➤ Potilaalla on oikeus tulla hoidetuksi puhtain käsin.
➤ Käsidesinfektio potilaan nähden antaa selvän viestin hänen turvallisuutensa huomioimisesta.
➤ Kädet tulee desinfioida myös ennen hanskojen käyttöä ja sen jälkeen, sillä hansikkaat ja kädet kontaminoituvat helposti niitä puettaessa ja riisuttaessa.
➤ Käsihygienian tason mittarina voidaan käyttää desinfektioaineiden kulutusta.
➤ Hoitohenkilökunta tietävää käsihygienian merkityksen, mutta monet unohtavat liian usein tiedon soveltamisen käytännön potilastyössä.
Toimittaneet:
Pertti Mustajoki
sisätautilääkäri
Asko Järvinen
ylilääkäri HYKS, infektiosairauksien klinikka
Marina Kinnunen
hallintoylihoitaja, Vaasan sairaanhoitopiiri
Leena-Maija Aaltonen
osastonylilääkäri, HYKS:n korva-, nenä ja kurkkutautien klinikka
Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 24/14 julkaistuun artikkeliin.
Kuva: Panthermedia
