Hormonikierukka ja rintasyöpä – miten tuoretta rekisteritutkimusta pitäisi tulkita?

Tuore tulos ei muuta kuvaa hormonikierukan vaikutuksesta rintasyövän riskiin, toteavat Seija Grénman ja Aila Tiitinen.

Viime viikkoina on uutisoitu hormonikierukan käytön ja rintasyövän yhteydestä hiljattain julkaistun rekisteritutkimuksen pohjalta. Hormonikierukkaa käyttäneillä postmenopausaalisilla naisilla on kerrottu olevan 52 % suurempi rintasyöpäriski kuin samanikäisillä kuparikierukan käyttäjillä. Uutinen on herättänyt vilkasta keskustelua sekä lääkärikunnassa että hormonikierukkaa käyttävien potilaiden keskuudessa.

Progestiinien eli keltarauhashormonien rooli rintarauhasen solukasvun kontrolloijana on epäselvä. Normaalissa rintarauhasessa ne lisäävät solukasvua. Sen sijaan rintarauhasen kasvaimissa ja viljellyissä rintasyöpäsoluissa progestiinit estävät estrogeenin aikaansaamaa kasvua sekä lisäävät solujen erilaistumista. Lisäksi on muistettava erottaa pre- ja postmenopausaalinen käyttö, kun arvioidaan progestiinien vaikutusta rintarauhaseen.

Suomalaisen naisen riski sairastua rintasyöpään on 11 % ja vaara kuolla siihen noin 2 %. Rintasyövän riskiä lisäävät ikä, varhainen kuukautisten alkamisikä, korkea vaihdevuosi-ikä, lapsettomuus sekä mammografiassa todettu tiivis rauhaskudos. Myös pitkäaikainen vaihdevuosien hormonihoito vaikuttaa riskiin: pelkän estrogeenin käyttöön liittyy pienempi rintasyöpäriski kuin estrogeenin ja progestiinin yhdistelmään. Osaan riskeistä voi vaikuttaa elintapoihin liittyvillä valinnoilla.

Nyt uutisoitu tulos ei muuta kokonaiskuvaa hormonikierukan vaikutuksesta rintasyövän riskiin. Syöpärekisterin aineistoista on julkaistu useita tutkimuksia syöpätapauksien esiintyvyydestä naisilla, jotka ovat käyttäneet hormoni­kierukkaa joko raskauden ehkäisyyn, runsaiden vuotojen hoitoon tai osana vaihdevuosien hormonihoitoa.

Hormonikierukkaa raskauden ehkäisyyn käyttäneillä naisilla ei todettu suurentunutta rintasyövän riskiä. Tutkimuksessa verrattiin 17 360 hormonikierukan käyttäjän (ikä 30–54 v) rintasyöpäsairastavuutta ikävakioituun sairas­tavuuteen, eikä riskin lisääntymistä voitu osoittaa missään ikäkohortissa. Runsaisiin vuotoihin hormonikierukkaa käyttäneen yli 90 000 potilaan aineistossa sen sijaan todettiin suurentunut rintasyöpäriski, erityisesti naisilla, jotka olivat saaneet Kela-korvauksen ainakin kahdesta hormonikierukasta. Vuonna 2010 julkaistussa lähes 10 000 postmenopausaalista naista käsittäneessä tutkimuksessa todettiin, että estrogeeni-progestiiniyhdistelmä lisäsi rintasyöpä­riskiä riippumatta progestiinin antotavasta, siis myös hormonikierukkaa käyttäneillä. Keskustelua nyt herättäneessä tutkimuksessa hormonikierukkaa käyttäneillä 51–64-vuotiailla naisilla todettiin samaa luokkaa oleva riskin lisääntyminen.

Vaikka rekisteritietoja hyödyntävät tutkimukset viittaavat jonkin verran lisääntyneeseen rintasyöpäriskiin, ne eivät kerro syy-seuraussuhteesta. Vuotohäiriöiden ja rintasyövän taustalla voi olla samoja riskitekijöitä, esimerkiksi lapsettomuus ja ylipaino. Niiden ja muiden riskite­kijöiden, kuten menopaussi-iän, vaikutusta on vaikea arvioida rekisteritutkimuksissa.

Hormonikierukalla on runsaasti edullisia vaikutuksia, joiden painoarvo on otettava huomioon, kun pohditaan hoitovalintoja. Hyvän ehkäisytehon lisäksi se vähentää sekä kuukautiskipuja että -vuotoa, ja se sopii myös endomet­rioosin eli kohdun limakalvon sirottumataudin hoitoon. Lisäksi hormonikierukan käyttöön liittyy kohdunrungon ja munasarjasyövän riskin väheneminen. Potilaille tulee antaa eri hoitovaihtoehdoista mahdollisimman hyvä informaatio, joka perustuu tutkimusten oi­keaan tulkintaan. Uutisoinnissa hormonihoi­tojen hyödylliset vaikutukset jäävät usein hait­toja vähemmälle huomiolle. Mielestämme nyt julkaistu tutkimus ei anna aihetta muuttaa hoitokäytäntöjä. Vaihdevuosien hormonihoidon toteutuksessa tarvitaan myös progestiineja, ja tähän tarkoitukseen hormonikierukka on edelleen hyvä vaihtoehto.

Kirjoittajat:

Seija Grénman

professori, toimialuejohtaja

Turun yliopisto ja TYKS, Naistenklinikka

Suomen Gynekologiyhdistyksen puheenjohtaja

Kirjoittajana osassa esitellyistä tutkimuksista

Aila Tiitinen

professori, linjajohtaja

Helsingin yliopisto ja HYKS, Naistenklinikka

Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 13/2017.