Niili loi tuhansia vuosia sitten perustan Egyptin kukoistavalle kulttuurille tähtitieteessä, matematiikassa, rakennustaiteessa ja lääketieteessä. Muinaisen Egyptin kukoistus alkoi syntyä noin 5000 vuotta sitten ja oli parhaimmillaan 2800–300 eaa. Todennäköisesti vanhin ja varmuudella laajin lääketieteellinen tieto on peräisin muinaisesta Egyptistä. Tieto perustuu säilyneisiin papyrusteksteihin, muumiotutkimuksiin, taideteoksiin ja kreikkalaisen Herodotoksen (noin 484–425 eaa.) kirjoituksiin. Suotuisa lämmin ja kuiva ilmasto sekä hiekka ovat suosineet papyruskääröjen, hautojen ja taideteosten säilymistä.
Vanhimmat lääketieteellistä tietoa sisältävät papyrustekstit ovat 4000 vuoden takaa. Laajimmat ovat Edwin Smith- ja Ebers-papyrukset ajalta noin 1600 eaa. Ylhäisön – johon alkuun kuuluivat vain faaraot – vainajien balsamointi aloitettiin 5000 vuotta sitten, koska oli vallalla käsitys elämä jatkumisesta kuoleman jälkeen. Muumiotutkimuksista on saatu tietoa erityisesti luuston sairauksista. Monissa taideteoksissa, maalauksissa ja veistoksissa, on kuvattu erilaisia sairauksia. Lääkärikoulutus alkoi temppelien yhteydessä olleissa elämän taloissa. Ensimmäinen tunnettu lääkäri oli noin 2600 eaa. vaikuttanut Imhotep. On arveltu, että hän olisi yksi kreikkalaisen lääketieteen jumala Asklepioksen esikuva. Herodotoksen mukaan kukin lääkäri hoiti vain yhtä sairautta. Lääkärihierarkiassa faaraon lääkäri oli arvoasteikon huipulla.
Ihmisen fysiologiassa sydäntä pidettiin kaikkien elinten keskuksena ja myös sieluna. Pulssin tunnustelu tunnettiin. Varsinaisia ruumiinavauksia ei Egyptissä tehty, vaikka balsamoinnin yhteydessä sisäelimet ja aivot poistettiin ja talletettiin erillisiin astioihin.
Magialla ja jumalilla oli suuri merkitys kaikessa elämässä samoin kuin sairauksien synnyssä ja hoidossa. Lääkintätaitoa sovellettiin usein yhdessä magian kanssa, erityisesti sisätautien kohdalla. Anamneesi, inspektio, palpaatio ja perkussio tunnettiin. Sairaudet jaettiin ennusteeltaan kolmeen erilaiseen ryhmään: sairaudet, joita hoidan, joita vastaan taistelen ja joita en yritä hoitaa.
Kirurgia oli kaikkein kehittynein lääketieteen ala ja Edwin Smith -papyrusta pidetäänkin maailman vanhimpana kirurgisena tutkielmana. Kirurgit keskittyivät lähinnä pinnallisten haavojen ja vammojen hoitoon menetelminään esimerkiksi lastoitus, sidokset, inkiisio ja poltto. Vastoin yleistä arviota kirurgit eivät tehneet varsinaisia leikkauksia circumcisiotalukuun ottamatta.
Yleisempiä kuvattuja sairauksia olivat suoliston loistaudit kuten bilhartsioosi, malaria, silmätulehdukset, trakooma, tuberkuloosi ja tapaturmat. Arterioskleroosia on todettu muumioissa 10–20 prosentilla ja angina pectoris -kipukin on kuvattu. Kasvain kuvataan turvotuksena, joka alkuperältään useimmiten on tulehdusperäinen. Syöpä on ollut todennäköisesti harvinainen ja vain yksittäisiä histologisesti varmistettuja tapauksia on kuvattu.
Muumioissa parhaiten säilynyttä on luusto. Röntgentutkimuksissa on todettu murtumia, tuberkuloottisia nikamamuutoksia, benignejä luutuumoreita ja kulumismuutoksia. Naisen fertiliteettiä ja raskautta pidettiin suuressa arvossa ja niitä tutkittiin taianomaisin keinoin. Naisen hysterian katsottiin johtuvan siitä, että kohtu liikkui vatsaontelossa. Kohdun poisto eli hysterektomia (hystera kreik. kohtu) on tästä jäänyt lääketieteeseen. Maalauksissa ja veistoksissa on nähtävissä monia sairauksia, kuten kyfoosi, nivustyrä, struuma ja melko yleinen kääpiökasvuisuus akondroplasiasta johtuen.
Lääkevalikoima oli laaja perustuen mineraali-, kasvi- ja eläinperäisiin lääkkeisiin. Mahdollista on, että myös oopiumi tunnettiin.
LKT Väinämö Nikkanen
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 10/2014.
