Julkista hallintoa on ohjattu ja velvoitettu jo hyvän aikaa kilpailuttamaan hankintojaan. Joskus saavutetaan suuria säästöjä, mutta taitamattomalla kilpailuttamisella voidaan myös saada sutta ja sekundaa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa laadun määritteleminen on usein vaikeaa. Juuri tämä määrittely ratkaisee kilpailutuksen arvon ja onnistumisen.
Tilaajan pitää osata määritellä, mitä haluaa, tarkasti. Se ei ole helppoa. Kun kriteerit on asetettu ja hankinnat kilpailutettu, harkinnanvaraa ei useinkaan jää. Laki sitoo kilpailuttajaa. Yleensä käy niin, että halvin voittaa. Halpa on harvoin, jos koskaan hyvä.
Alun perin minun piti tehdä juttu verensokerimittareista. Innostuin siitä, että mittarin voi liittää tietokoneeseen. Tulokset saa hienona raporttina graafeineen päivineen paperille. Sen voi viedä vuosikontrollin yhteydessä lääkärille. Mittarista puretuista tiedoista näkyy vuorokausivaihtelut, parimittaukset, keskiarvot ja muut. Minulle oli helpotus, kun vapauduin pitämästä vihkoa, johon pitäisi kirjoittaa mittaustulokset. Minusta ei ole kirjuriksi.
Potilaiden omahoito laajenee yhä uusiin sairauksiin. Sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa korostetaan potilaan omaa vastuuta. Astmaohjelma oli menestyksellinen ja potilaiden omahoito tehostui, samoin kansallinen allergiaohjelma. Pioneereja omahoidon kehittämisessä ja toteuttamisessa ovat kuitenkin olleet diabeetikot.
Potilaiden oma vastuunkanto sairautensa hoidossa on keskeinen tekijä hoidon onnistumisessa. Diabeetikko on paras arjen asiantuntija sairautensa hoidossa. Diabeetikko mittaa itse verensokerinsa ja sen perusteella yhdessä lääkärin ja diabeteshoitajan kanssa lääkitystä ja ravitsemusta muutetaan tarpeen mukaan.
Tuo siunattu laite
Avainasemassa diabeetikon sairauden hallinnassa on verensokerimittari. Se on siunattu laite. Se mittaa mitättömästä veripisarasta verensokerin. Se auttaa oikean lääkityksen määrittelemisessä. Insuliinidiabeetikoille mittari on elintärkeä. Minulla on kakkostyypin diabetes, mutta minullekin mittari on tärkeä.
Kun potilas saa diabetes-diagnoosin, suomalainen yhteiskunta – käytännössä kunta tai kaupunki – antaa hänelle korvauksetta mittarin tarvikkeineen verensokerin mittausta varten. Tämä perustuu terveydenhoitolain määräyksiin. Hyvän hyvyyttään yhteiskunta ei mittaria anna. Tiedetään, että omahoidossa hoitoon sitoutuminen on parempi ja sitä myöden hoitotulokset parempia.
Verensokerimittareiden ansaintalogiikka on sukua mustesuihkukirjoittimille: Itse laite, oli se tulostin tai verensokerimittari, on edullinen, bisnes tehdään väripatruunoilla. Kaikki tietävät, että mustesuihkukirjoittimen mustepatruuna on hävyttömän kallista – ellei tyydy ”geneeriseen” patruunaan. Olen kokeillut. Ei toiminut. Huono laatu. Palasin alkuperäiseen mustepatruunaan.
Helsinki jakaa diabeteksen hoitotarvikkeita noin 20 000 käyttäjälle vuosittain. Liuskoja jaetaan noin 12 000 000 kappaletta. Määrä vastaa sitä, että liuskoja käytettäisiin 12 kpl viikossa.
Huolimatta lain ja ohjeiden melko täsmällisistä määräyksistä, potilaat ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen. Toiset kunnat noudattavat tunnon tarkasti ohjeita, toiset tarjoavat hankintakilpailun halvimmat laitteet – eikä muuta.
Jokaisen potilaan tulee saada käyttöönsä mittari omien, yksilöllisesti määritellyn tarpeen mukaan. Valtaosa potilaista saa samanlaisia tarvikkeita kuin naapurikin, mutta erityisryhmille on tarjottava heille sopiva hoitotarvike. Vanhusten tarpeet ovat erilaiset, samoin esimerkiksi vammaisten. Heille on tarjolla puhuva mittari, edellyttäen, että kunta tai kaupunki sellaista tarjoaa. Hoitotarvikkeet ovat potilaalle maksuttomia.
Kunnat kilpailuttavat aika-ajoin verensokerimittareita ja mittausliuskoja toimittavat yritykset. Valituksi tulee yleensä halvin tarjous. Viime vuoden loppuun asti helsinkiläinen diabeetikko sai kaupungin omahoitotarvike jakelusta Rochen valmistamat mittauslaitteet. Nyt tarjouskilpailun voitti CareSens -verensokerimittarit.
Jos osaat käyttää tietokonetta, voit sanoa hyvästit viholle, johon mittaustulokset pitäisi kirjata käsin. Mittarin voi liittää nimittäin tietokoneeseen ja jokainen mittaustulos tulee raporttiin. Soisi, että mahdollisimman moni käyttäisi tietokonetta tulosten kirjaamiseen. Myös terveydenhoitaja voi ottaa mittarista ulos mittaustulokset. Moni diabeteshoitaja onkin havainnut, että diabeetikon mittauspäiväkirja on satukirja! Vihkoon kirjattuja tuloksia ei mittarista löydy.
Mutta, mutta...
Mittareiden PC-sovellukset ovat kehnoja. Rochen sovellus toimi ainoastaan Internet Explorerilla, ei muilla selaimilla. Asia ei selvinnyt käsikirjasta eikä puhelintuki osannut neuvoa. Nykyisen Care-Sens-mittarin suomenkielinen ohjelma ei toimi lainkaan. Tämän kertoi esitteessä lisätietojen antajaksi osoitettu CareSens-mittarin tuotepäällikkö. Latasin englanninkielisen ohjelmaversion ja se toimi oikein. Itse mittari näyttää ainakin minulla antavan kummallisia mittaustuloksia. Samanlaista palautetta sain niin diabetespotilailta kuin parilta terveydenhoitajaltakin.
Verensokerimittarin tulosten siirtämistä tietokoneelle ei terveysasemilla tapahdu, koska terveydenhoitajat eivät saa ladata työkoneeseensa mitään ulkoisia ohjelmia. Helsingin terveyskeskuksen hoitotarvikkeista vastaava ylilääkäri vakuuttaa, että lukuohjelman integrointi potilastietojärjestelmään on työn alla. Hienoa!
Asia on tärkeä. Uutta teknologiaa on tarjolla yhä enemmän, mutta sitä ei osata hyödyntää. Mitapä sitten tehdään, kun Google tuo markkinoille piilolinssit, jotka mittaavat sokerit kyynelnesteestä. Utopiaa? Tuskin. Myös Microsoftilla on samanlainen kehityshanke vireillä amerikkalaisyliopiston kanssa. Nopeammin taitaa tulla markkinoille iPhoneen liitettävä lisälaite, jolla verensokeri voitaisiin mitata. Sitä kehittää eräs johtava insuliineja markkinoiva lääkeyritys.
Helsinki siis kilpailutti mittarit ja liuskat. Kerrotaan, että CareSens-mittarin ja liuskojen hinta oli niin halpa, että sitä ei voitu ohittaa. Halvin tuli valituksi. Kaupunki olisi tietenkin tarjouspyynnössä voinut määritellä tarkemmin, minkälaisia ominaisuuksia mittarilta vaaditaan. Halvin on harvoin paras. Tuskin tarjouspyynnössä yksilöitiin, minkälaista tukea mittain käyttäjille tulee antaa. Edellisen mittarin toimittaja tarjosi www-sivuston usein esitettyine kysymyksineen ja puhelinpalvelun, jossa asiantuntevat ihmiset neuvoivat käyttäjää. Nyt tukipuheluun vastaa – jos ehtii – mies, jonka tehtävänä on myydä lisää verensokerimittareita, ei ohjata ja neuvoa.
Viimeaikaisten lakimuutosten seurauksena on syntynyt mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Nythän potilas voi itse valita käyttämänsä terveyskeskuksen. Tiedän, että Vantaalla on paremmat verensokerimittarit. Potilas voi valita kolmen johtavan verensokerimittarin toimittajan valikoimasta itselleen sopivimman.
Voisin vaihtaa terveyskeskustani ja siirtyä Tikkurilan terveysaseman asiakkaaksi. Silloin saisin valita Vantaan verensokerimittareista haluamani. Espoolla valikoima on yhtä laaja. Terveysaseman vaihto tietäisi vuoden sitoutumista valittuun terveysasemaan.
En vaihda. Jakomäki rules. Siellä toimii kaikki! Pysyn Jakomäen terveysaseman asiakkaana.
Teksti ja kuva: Erkki Alanko
Kirjoittaja on 65-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä. Se ei kuitenkaan häiritse tärkeintä: Hän on intohimoinen puutarhaharrastaja.
