Suun terveys on yksi huonoiten hoidettu sairauksien riskitekijä, ja suun sairauksien on arvioitu olevan kolmanneksi kallein kansanterveysongelma länsimaissa. Säästävän hoitokulttuurin, potilaiden asenteiden, suun terveydenhuollon toimintatapojen ja rakenteiden vuoksi voidaan sanoa, että suomalaisella aikuisella on suussaan infektiofokus, kunnes toisin todistetaan. Infektioista vapaa suu tulisi nostaa terveellisen ravinnon, riittävän unen ja liikunnan rinnalle kansanterveyden ehkäisyssä.
Iensairaus, parodontiitti, on suomalaisen aikuisen yleisin suun sairaus. Siihen viittaavia löydöksiä on yli 60 %:lla aikuisista. Sairaus on krooninen ja vaatii elinikäisen ammattimaisen ylläpitohoidon ja kurinalaisen omahoido.
Parodontiitti lisää terveen henkilön riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, heikentää sitä sairastavien hoitotasapainoa ja lisää diabeteksen lisäsairauksien riskiä. Infektion hoito (pehmeiden ja kovien bakteeripeitteiden poisto ja kohentunut suuhygienia) pienentävät tyypin 2 diabetesta sairastavan potilaan HbA1c-arvoa.
Parodontiitti on vahvasti yhteydessä myös ateroskleroosiin. Se tiedetään sepelvaltimotaudin itsenäiseksi riskitekijäksi, ja yhteyksistä verenpainetautiin on raportoitu vastikään. Anti-infektiivisella hoidolla pystytään parantamaan myös verisuonten endoteelin toimintaa.
Lääketieteellisillä hoidoilla (tekonivelet, tekoläpät ja muut vierasesineet) saatetaan luoda bakteereille otollisia kiinnittymiskohtia, joihin suun bakteerit voivat muodostaa biofilmin. Bakteremia syntyy syödessä, hampaita puhdistettaessa ja epiteeliä rikkovissa hammastoimenpiteissä. Terve suu vähentää bakteremian haitallisuutta.
Suun infektiot voivat uhata tervettäkin henkilöä, mutta erityisesti niitä, joilla immuniteetti on heikentynyt korkean iän, sairauden tai lääkityksen vuoksi. Heillä vakavat komplikaatiot ovat mahdollisia ja kuolleisuus suun infektioihin on suurinta.
Infektiofokussaneerauksessa eliminoidaan tiiviillä aikataululla suun infektiot ennen leikkausta tai muuta hoitoa. Tiukan aikataulun vuoksi siinä päädytään usein infektoituneiden hampaiden poistamiseen, vaikka ne voisivat olla vielä hoidettavissa konservatiivisesti. Potilasta ei ehditä sitouttaa säännölliseen ammattimaiseen hoitoon tai riittävään omahoitoon. Silloin toivottu infektiokontrolli jää vajaaksi tai saavuttamatta.
Suun terveys on Suomessa vahvasti polarisoitunut ja hoidon tarve suuri. Julkisen suunterveydenhuollon jonot ja kuukausiksi pidentyneet hoitokäyntien välit tekevät mahdottomaksi suun sairauksien Käypä hoito -suositusten mukaisen hoidon. Hoitoon pääsy lain määräämässä tavoiteajassa pakottaa luomaan toimintamalleja, jotka eivät edistä kansalaisten suun terveyttä. Jos säännöllinen suun perushoito ei onnistu tai sitä ei ole, painopiste siirtyy väkisinkin vain päivystykselliseen hoitoon. Näin potilas jää sitouttamatta omahoitoon ja terveyshyödyt saavuttamatta.
On tärkeää, että kaikki terveydenhuollon osaajat toimialasta riippumatta ottavat suun terveyden puheeksi ja korostavat säännöllisen ammattimaisen hoidon ja ohjatun omahoidon merkitystä kaikissa potilaskontakteissa. Koska meillä on vain yksi terveys ja ehkäisevällä toimenpiteillä saadaan enemmän terveyshyötyjä, palveluntuottajien yhteistyö on välttämätöntä. Sitä tulisi voimallisesti kehittää myös suun terveyttä tukevissa digitaalisissa palveluissa. Potilas- ja terveydenhuoltolaki edellyttävät hoito- ja palvelusuunnitelman tekemistä, ja digitaaliset työvälineet tarjoavat konkreettisen avun sen laatimiseen, seurantaan ja hoidon toteutumisen varmistamiseen.
Tanja Ketola-Kinnula
LL, erikoishammaslääkäri, suunterveyden ylilääkäri
Petri Bono
LT, dosentti, syöpätautien erikoislääkäri, johtava ylilääkäri
Suomen Terveystalo
Julkaistu aiemmin lääketieteellisenä pääkirjoituksena Lääkärilehdessä 9/2020
