Geriatriset oireyhtymät ovat estettävissä

Vanhuuden oireyhtymät eivät synny tyhjästä, vaan niillä on historiansa. Perinteiset valtimotaudit, sydäninfarkti ja aivohalvaus, ovat merkittäviä kuolemansyitä vanhuusiässäkin, mutta toimintakykyä uhkaavat etenkin ”geriatrian jättiläiset”, geriatriset oireyhtymät, kuten hauraus-raihnausoireyhtymä eli gerastenia, muistisairaudet, kaatumiset ja osteoporoottiset murtumat, krooninen kipu ja inkontinenssi. Geriatrit hoitavat niitä työkseen, mutta niiden taustatekijät ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Koska keski-ikäiselle kertyneet sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ennustavat myös gerasteniaa ja huonompaa terveyteen liittyvää elämänlaatua vanhuusiässä, on esitetty, että geriatriset oireyhtymät olisivat valtimotaudin ilmentymiä. Tämä on tärkeä näkökulma, koska valtimotautien ehkäisyyn on sekä lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä keinoja. Näkemys on myös saamassa lisää tukea.

Uraauurtava suomalainen FINGER-tutkimus osoitti, että monitekijäisellä interventiolla, johon kuuluu liikuntaa, ruokavaliomuutoksia, kognitiivista harjoittelua ja valtimotautien riskitekijöiden hallintaa, voidaan ylläpitää kognitiivista toimintakykyä. Tämäntyyppiset interventiot ovat leviämässä käyttöön eri puolilla maailmaa. Alustavien tietojen mukaan amerikkalaisessa SPRINT-verenpainetutkimuksessa tehokkaammalla verenpaineen alentamisella voitiin estää lievän kognitiivisen heikentymisen ilmaantumista. Vaikka näyttö varsinaisten muistisairausdiagnoosien estymisestä on vielä vajavaista, tähänastiset tulokset erottuvat edukseen amyloidin vähentämiseen perustuvien hoitojen lukuisista epäonnistumisista.

Vahva tuki geriatristen oireyhtymien ja kardiovaskulaaristen riskitekijöiden yhteydelle tulee kahdesta suuresta brittiaineistosta, joissa oli yhteensä 421 000 seurannan käynnistyessä 60–69-vuotiasta tutkittavaa. Sydän- ja verisuonitautien riski luokiteltiin tupakoinnin, kolesteroli-, verenpaine- ja glukoositason, paino­indeksin ja fyysisen aktiivisuuden määrän perusteella kolmeen luokkaan: lähes ihanteellinen, kohtalainen ja suuri. Alussa määritelty sydän- ja verisuonitautiriski ennusti odotetusti sepelvaltimotautia, aivohalvauksia ja sydämen vajaatoimintaa seurannan aikana. Samalla se kuitenkin ennusti myös geriatristen oireyhtymien, gerastenian, muistisairauden, kaatumisten, murtumien ja kroonisen kivun ilmaantumista.

Brittitutkimuksen osallistujat olivat jo eläkeiässä, mutta aiemmissa tutkimuksissa varhaisemminkin, 40–50 vuoden iässä mitattu sydän- ja verisuonitautiriski on ennustanut gerasteniaa ja terveyteen liittyvää elämänlaatua vanhuusiässä. Selkeä suomalaisnäyttö lapsuusiän riskitekijöiden ja ateroskleroosin kehittymisen yh­teydestä viittaa siihen, että ehkäisyteho on sitä parempi, mitä varhaisemmin riskitekijöihin puututaan. Vielä vanhuusiässäkin aloitetusta preventiosta on hyötyä, esimerkkeinä liikunta, antikoagulanttihoito sekä verenpainetaudin ja osteoporoosin hoito.

Vuonna 1980 Fries esitti sairauksien pakkaantumisteoriansa, jonka mukaan sairaudet ja toiminnanvajeet on mahdollista pakata elämän loppuun ja näin lisätä terveitä elinvuosia. Näyttö teorian toimivuudesta on ollut toistaiseksi ristiriitaista, mutta uudet tiedot geriatristen oireyhtymien ja ehkäistävissä olevien tekijöiden yhteydestä antavat aihetta optimismiin. Teoria on siirrettävä käytäntöön.

Teksti: Timo Strandberg

geriatrian professori

Helsingin ja Oulun yliopistot ja HUS