Terveisiä New Yorkista. Vietin siellä kuukauden kirjoitellen ja ihmetellen. Ihmetellen esimerkiksi miten amerikkalaiset edelleen lihovat hirvittävää vauhtia, yhä nuorempina. Myös hispanot, maahanmuuttajat, tämän kansakunnan todellinen tulevaisuus, lihoo sekin ennätysvauhtia. Lihovatko he vain assimilaation vuoksi, vaikuttaakseen isänmaallisilta? Vai tottelevatko amerikkalaista imperatiivia: See it Big? Ja omivat myös nopeasti kansallisen sokeritaudin.
Toiset yhdistävät lihavuuteen hymyilevän Buddhan ominaisuuksia. Toiset yrittävät palauttaa paikalleen muinaiset kauneusnormit, joiden mukaan pullea on yhtä kuin varakas on yhtä kuin terve on yhtä kuin hedelmällinen. Lihavien omat televisiokanavat ja niiden viihdeohjelmat pitävät vantterampaa kansanosaa ajan tasalla.
Lihominenkin sallitaan, kunhan on orgaanista. Taikasana on ”Organic”. Vahvempi kuin lapsuuteni ”Stiiknafuuli”. Se leijuu kaiken olevaisen yllä ja säätelee kaikkea kuin uusi profeetta. Orgaaniset voimat ovat vallanneet Amerikan. Itse Batmanin on muututtava orgaanikoksi ja valvottava etteivät fossiilituotteet tuo pahaa takaisin pöytään.
Ruoan on oltava ”Organic food”. Jopa Baltian purkkisillin on oltava, ja onhan se kun korjataan etikettiä. Leipä, maito, voi ja liha ovat tietysti orgaanisia. Meillä sanottaisiin: BIO-ruokia. Orgaaninen idea on kuitenkin levinnyt ruokapöytää laajemmalle.
Sikäläiset pesulat ovat poikkeuksetta orgaanisia. Onhan se hienoa että housut ja liivit pestään puhtaalla suovalla ja pesukartulla. En siltikään ymmärrä termiä ”Organic Dry Cleaning”. Mutta minähän olenkin fossiili. Syntynyt vanhakantaisessa pyykkituvassa.
Jokaisen tuottajan ja toimijan on nyt mietittävä, millä tavalla heidän toimintansa voisi olla orgaanista. Syntyy kaikenlaisia sanahirvioitä: Orgaaninen keinosilkki, orgaaniset lelut. Huippu lienee ’orgaaninen tilinpito’. Käsite on kuin kiemurainen mustekala ja valtaa yhä enemmän alaa. Vaikka kiinalaisperäisistä orgaanisista vitamiinituotteista on löydetty elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä, niitä edelleen popsitaan, koska ovat olevinaan luonnollisempia kuin vanhakantaiset lääkkeet. Eikä ihme maassa, jossa geenimodifioidut tuotteet niputetaan yhteen orgaanisten ihmeiden kanssa.
Koska olen myös maalari, ja maalaan Amerikassakin öljyväreillä, tarvitsen silloin tällöin tärpättiä. Mutta tärpättiä ei enää ole. Tavallista kotitärpättiä ei enää saa myydä. Se ei ole orgaanista. Amerikkalaistaiteijoita kehotetaan siirtymään akryyli- ja muihin vesisekoitteisiin maaleihin. Aivan kuin ei tiedettäisi että akryylimaalit muovisidosaineineen ovat kaukana orgaanisesta. Toki tärpättiä saa tilata netistä, jos voi todistaa käyttävänsä maalatessaan kaasunaamaria. En osannut, enkä halunnut todistaa. Jatkan Amerikan terveysviranomaisten inhoamaa fossiilia taidemaalausta.
Onko totaaliorgaanisuuden kausi vain ohimenevä ajan ilmiö? Katoaako se kun huomataan, miten vähän sillä on tekemistä ekologian kanssa? Milloin Food and Drug Administration todella puuttuu lieveilmiöihin? Asiasta ainakin riidellään ja kirjoitetaan kirjoja. Kirjoista tulee heti myyntivaltteja. Riitelyä seurataan himokkaasti, kuin siinä taistelisi kaksi vahvinta pesäpallojoukkuetta.
Kaikki tämä paremman, pidemmän elämän vuoksi. Nyt kun haaveillaan tai oikeammin, suunnitellaan orgaanisia kanaloita pilvenpiirtäjien katoille, on itsekunkin parasta tarkistaa omat vihreät arvonsa.
Hannu Väisänen
Kirjoittaja on Ranskassa asuva kirjailija ja kuvataiteilija.
