Eduskuntavaalien tulos oli odotetun kaltainen. Keskusta on vaalien ehdoton voittaja ja eduskunnan suurin puolue. Toinen suuri voittaja – suhteellisesti keskustaakin suurempi – oli vihreät. Molemmat päähallituspuolueet hävisivät, paikkamäärällä tarkastellen lähes yhtä paljon. Huomionarvoinen on kuitenkin perinteisen vasemmiston merkittävä tappio. Eduskuntapaikoilla mitattuna tulos on historiallisen huono. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä mitenkään hallituksen kokoonpanoon.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on vahvasti korostanut luottamuksen merkitystä hallitusta muodostettaessa. Hän nosti sen jopa hallitusohjelman edelle jättäen puolueiden paikkamäärän vasta kolmannelle sijalle. Ilmeisesti, vanhaa satua siteeraten, ”jäljet pelottavat”! Vielä istuvan hallituksen päähallituspuolueiden välinen, vaalikauden loppua kohden lisääntynyt epäluottamus on ollut nähtävissä, ja alkuperäinen kuusikko on kutistunut nelikoksi. Sipilä onkin kertonut edellyttävänsä, että hallitukseen tulevat sitoutuvat pysymään mukana koko vaalikauden.
Yleisellä tasolla puolueiden välillä tuntuu vallitsevan yksimielisyys Suomen ongelmista. Talous on keskeinen. Tarvitaan ratkaisuja, joilla Suomi saadaan nousuun. Lisää työtä ja työpaikkoja, lisää kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla, lisää ulkomaille myytävää tuotantoa. Toteutuskeinoista ei taida vallita yhtä suurta yksimielisyyttä. Näkemykset julkisen talouden kestävyysvajeen merkityksestä, korjaamisen aikatauluista ja keinoista vaihtelevat.
Lääkäriliitto ei ole järjestönä yleensä ottanut julkisesti kantaa talous- ja veropolitiikan kysymyksiin. Olemme keskittyneet terveydenhuollon palvelujärjestelmään, lääkärikoulutukseen, professioon. Olemme silti myös talouden toimija. Talouspolitiikan kysymyksiin otamme kantaa Akavan jäsenjärjestönä. Keskusjärjestönä Akava on mukana kaikessa kolmikantaisessa valmistelussa ja sopimisessa. Se on sopimassa muun muassa tulopolitiikasta, ja Lääkäriliitto neuvottelee itsenäisesti kunnallisia lääkäreitä koskevat työehdot Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa.
Vaikka Suomen julkinen velka on vielä kohtuullinen, se kasvaa huolestuttavaa vauhtia. Lisäksi velkamme on syömävelkaa. Siltä osin kuin on investointimahdollisuuksia, vaikkapa velkarahalla matalan korkotason aikana, investoinnit tulee suunnata tuottaviin kohteisiin: koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Siis uusiin kasvua luoviin innovaatioihin. Unohtamatta sitä korjausvelkaa, joka kansantalouteen on kertynyt ja joka on jossakin vaiheessa pakko maksaa.
Kestävyysvajeen korjaaminen verotusta kiristämällä ei kuitenkaan ole mahdollista. Suomen kokonaisveroaste on aivan huipussa. Verotuksen rakenneuudistusta kyllä tarvittaisiin: painopisteen siirtämistä ansiotulojen verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Työnteko on saatava kannattavammaksi. Tarvitaan lisää työtä, lisää työpaikkoja – tulevaisuudessa myös sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Sotekin on talouskysymys. Kuntien menoista keskimäärin yli puolet kuluu sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseen. Valtion budjetista sosiaali- ja terveydenhuollon menot vievät vajaan viidenneksen. Siksikin sote-ratkaisu on saatava aikaan alkavalla hallituskaudella. Rakennetaan siis terveydenhuollon palvelujärjestelmä potilaan tarpeista lähtien. Mahdollistetaan monipuolinen palvelutuotanto, uudet palveluinnovaatiot ja palvelutuotannon jatkuva kehittyminen alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Eteenpäin ei tässäkään päästä ilman yhteistyötä.
Heikki Pärnänen
politiikkatoimialan johtaja
Suomen Lääkäriliitto
