Rokottamattomien riski sairastua vakavaan COVID-19-infektioon on 14 kertaa rokotettuja suurempi. Heillä on myös 27-kertainen riski päätyä teho-osastolle.
Tästä huolimatta rokotepakko on kirosana, jota juuri kukaan ei uskalla mainita. Rokotuksen ottaminen on vapaaehtoista, siihen ei voi ketään pakottaa eikä rokotuksen ottamisesta voi kysyä. Se on yksityisasia.
Näitä teesejä meille on toistettu kuukaudesta toiseen, ja harva on uskaltanut kyseenalaistaa niitä julkisesti. Välttämättömyyden edessä niitä on kuitenkin ollut pakko arvioida uudelleen. Osalla hoitohenkilökunnasta rokotus on nyt pakollinen. Itävallassa ja Ranskassa on säädetty aikuisia koskeva rokotuspakko. Viime lauantaina Helsingin keskustassakin noin 4 000 ihmistä osoitti mieltään koronatoimia vastaan muun läntisen maailman mallin mukaisesti. Miksi? Hakemassa marssin tuomasta yhteishengestä helpotusta ahdistukseensa?
Esittäisin pohdittavaksi, voisiko rokotteiden vastustaminen johtua pelosta ja ahdistuksesta, jotka syntyvät epäluottamuksesta ja ristiriitaisesta informaatiosta. Onko yllättävää, että osa kansalaisista vastustaa ”pakkorokotuksia” nyt, kun useiden kuukausien ajan lähes tulkoon kaikki mediaan päässeet ovat yhdestä suusta todistaneet, että perustuslaki määrää, että rokottautuminen on vapaaehtoista ja jokaisen yksityisasia. Olisiko tilanne toinen, jos viesti olisi ollut alusta lähtien selkeä: pandemian niin vaatiessa kaikkien kansalaisten on otettava terveysviranomaisten suosituksiin perustuvat rokotukset.
Viestin pitäisi olla kirkas, ei ”suositellaan”, ”vahvasti suositellaan”, ”edellytetään” tai jotain muuta mikä ei lopulta velvoita mihinkään, kuten kasvomaskien kanssa kävi (vaikka ”pakkoakin” ennen pääsiäistä 2021 suunniteltiin). Arvostamani lastenpsykiatrian professori Terttu Arajärvi puhui kurssillemme rajojen asettamisesta rakkauden osoituksena lapsia kohtaan. Rajat kertovat missä on turvallista olla. Rajattomuus luo epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta.
Luottamuksen puute, ristiriitainen tieto, aiemmat kokemukset ja tietynlainen temperamentti altistavat ”nocebo”-vaikutuksella, joka sisältää myös hoitoihin liittyvät haitat. Satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset ovat osoittaneet, että lumeryhmä raportoi kokevansa samoja haittavaikutuksia, joita tutkittava vaikuttava lääke voi aiheuttaa.
Tämä tosiasia osoitettiin myös tuoreessa Julia Haasin ja kollegoiden systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissä (JAMA Network Open. 2022;5(1):e2143955). Raportissa analysoitiin 12 artikkelia, joissa oli yhteensä 45 380 osallistujaa, joista 22 578 oli saanut lumerokotteen. Ensimmäisen lumerokoteannoksen jälkeen 35 % koki saaneensa rokotteesta yleisoireita (mm. pääsärkyä 19 % ja uupumusta 17 %). Toisen lumeannoksen jälkeen näitä koki saneensa 32 %. Haittavaikutusten suhde lumerokotteen ja todellisen rokotteen saaneiden tutkimushaarojen välillä osoitti, että 76 % ensimmäisen annoksen aiheuttamista (koetuista) yleisoireista johtui nocebo-vaikutuksesta.
Epätietoisuus ja luottamuksen puute päättäjiin ja asiantuntijoihin on pelottava kehityssuunta, joka vie osan kansalaisista sometiedon hämärille vesille. Ehkä tämä on merkki taustalla olevasta ahdistuksesta, joka johtaa etsimään vahvoja mielipiteitä karismaattisilta ”poppahenkilöiltä”, kun viranomaisten viesti ei ole yksiselitteinen.
Kirkkoherra Isaacus Rothovius tuli Nyköpingistä Suomeen Turun piispaksi ja Turun akatemian ensimmäiseksi sijaiskasleriksi. Vuonna 1641 ilmestyi hänen painettu saarnansa, jossa hän maalaili värisyttäviä kuvia kansamme taikauskoisuudesta: ”..Kun ihmiset sairastuvat, he etsivät apua perkeleeltä ..uhraavat lampaita, rahaa ja muuta määrättyinä päivinä…juovat karhunmaljan pääkallosta, murisevat myös kuten karhu murisee, siten he kuuluvat saavan lisää onnea.” Väittäisin, että onnella tarkoitettiin ahdistuksen ja pelon lievittymistä.
COVID-19:ään liittyvän tiedon määrä on ollut valtava. Tutkijat ovat kerta toisensa jälkeen selittäneet miten mRNA-rokotteet on kehitetty ja miksi ne oli mahdollista tuoda kliiniseen käyttöön aiempaa ripeämmin. Meille on myös selostettu miten vikkeliä koronavirukset ovat muuntumaan ja miksi näitä vastaan täytyy rokottaa säännöllisin väliajoin (kuten influenssaakin vastaan).
Eräs pelastusalalla työskentelevä, toisiin tehtäviin rokottamattomuuden vuoksi siirtynyt henkilö, totesi vastikään lupaavansa ottaa koronarokotteen ”sitten, kun se toimii samoin kuin poliorokotus eli kaksi piikkiä tuo kymmenen tai 15 vuoden suojan”. Hänen haastattelustaan ei selvinnyt pelkäsikö hän rokotteen haittoja, koituiko hänelle liikaa vaivaa rokotteen hankkimisesta vai mihin rokotevastaisuus perustui. Koronaan sairastumista hän ei ainakaan pelännyt. Vaikka ihmisten auttaminen on hänen intohimonsa, ei hän pohtinut haastattelussa rokottamattomuutensa vaikutuksia muihin ihmisiin tai terveydenhuollon kestokykyyn. Tai sitten toimittaja ei näitä näkökulmia kysynyt. Haastattelusta kävi kuitenkin ilmi, ettei haastateltava ollut ymmärtänyt korona- ja polioviruksen eroja.
Virologia, immunologia, pandemioiden käyttäytyminen ja ihmisten valtavat erot riskissä sairastua ovat kaikkia monimutkaisia asioita. Olisi mielenkiintoista selvittää mitä kansalaiset näistä asioista tietävät ja miten ja missä näistä tulisi tiedottaa, jotta viesti saavuttaisi lähes jokaisen ymmärrettävästi. Tavoittaisi myös ne, jotka eivät lue sanomalehtiä tai kuuntele uutisia. Toivottavasti kouluissa lisätään biologian opetusta näistä kysymyksistä, jotta tietoisuus näistä tosiasioista valkenisi tulevaisuudessa suuremmalle osalla kansalaisista.
Viime aikoina mediassa on ollut yhä enemmän henkilökuvia teholle joutuneista rokottamattomista. He ovat joko kertoneet katuneensa tai olevansa edelleen sitä mieltä, että tekivät aivan oikean ratkaisun, koska kyseessä on yksilön oikeus. Haastatteluissa ei kuitenkaan ole pyritty selvittämään todellisia rokottamattomuuden taustalla olevia syitä. Journalistit eivät ole haastaneet rokottamattomia pohtimaan mitä vaikutuksia heidän päätöksellään on terveydenhuollon kantokyvylle, hoitamatta jääville potilaille ja rokottamattomuuden yhteiskunnalle aiheuttamille kustannuksille. Mitä palveluja rokottamattoman mielestä tulisi karsia, jotta heidän oikeutensa aiheuttamat kustannukset saadaan katettua? Mihin toimiin heidän mielestään tulisi ryhtyä, jotta teho-osastot eivät ylikuormittuisi; tai vältyttäisiin yhteiskunnan sulkutilalta, työttömyydeltä ja eristyneisyyden aiheuttamalta kurjuudelta, kulttuurin puutteelta.
Yhteiskunta on yhteisö, jota perustuslain tulisi suojella. Yhteisön voimaa tarvitaan eritysesti kriisien aikana. Vaikutelmaksi on tullut, että yksilön oikeudet asetetaan nyt yhteisen hyvän edelle. Pitäisikin vakavasti pohtia mitä seurauksia tällä on tulevaisuudessa. Tuleeko yhteisten päätösten, epämiellyttävienkin, tekeminen yhä vaikeammaksi? Miten selviydymme tulevaisuuden kriiseistä? Kysynkin jälleen: onko perustuslakimme viallinen vai tulkitaanko sitä väärin?
Helsingin yliopisto valitsi vuoden 2022 alumniksi Huuhkajien päävalmentajan Markku Kanervan. Hän pitää juhlaluentonsa 12.4.2022 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Luennon otsikko on ”Entä jos Suomi olisi ryhmähengen luomisen mallimaa?”
Eija Kalso
LKT, professori, HUS:n kipuklinikan ylilääkäri
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
