Lääkärilehti julkaisi viime numerossaan mielenkiintoisen referaatin otsikolla "Fluoksetiini tehoaa luulosairauteen". Se kertoo, että sairaalloisista harhoista oman terveydentilansa suhteen kärsivät potilaat voivat saada lääkehoitoa.
Ennakkoluulotauti ei sen sijaan esiinny virallisten diagnoosien luetteloissa, mutta arkisessa elämässä sitä riittää. Välillä tuntuu, että epidemioiksi asti.
Lääkäri kohdannee vakavimpia ennakkoluulotaudin oireita silloin, kun hän ei voi aloittaa potilaan oikeaa ja tehokasta hoitoa ennakkoluulojen muurin takia. Tämän täytyy olla turhauttavaa etenkin, kun niin kutsuttu järkipuhe ei ollenkaan välttämättä näissä tapauksissa auta. Hankalimmillaan kielteinen ennakkoluulo ei edes kohdistu siihen, mitä lääkäri sanoo, vaan siihen, että sanoja on lääkäri. Asiantuntijan auktoriteetti kääntyy itse asiaa vastaan, jos ennakkoluulo nollaa potilaan halun kuunnella.
Ennakkoluulotaudin vaivaama etsii vahvistusta käsityksilleen syystä tai toisesta kaikkialta muualta paitsi sieltä, mistä ihmiskunnan paras kollektiivinen tietämys olisi saatavissa. Kiitos sosiaalisen median, ennakkoluulojen vahvistajia löytyy helpommin kuin koskaan. Lääkärin kannalta kiusallisimpia tilanteita lienevät ne, joissa potilaan ennakkoluulo on peräisin kollegalta.
Suhtautuminen rokotuksiin kuuluu tällä hetkellä kipeimpiin tieteen ja ennakkoluulojen mittelöihin. Rokotusten laiminlyöjät ovat kuulleet rokotuksiin liittyvistä riskeistä, jotka ovat herättäneet voimakkaita ennakkoluuloja. Heitä motivoinee käsitys, että riskitön elämä on mahdollista, mutta sen takia he ottavat monin verroin suurempia riskejä sekä itse että lastensa ja muiden ihmisten puolesta.
Samankaltaisia ennakkoluulotaudin aiheuttamia tietotulppia on löydettävissä monista usein ravitsemukseen ja lääkehoitoihin liittyvistä kiistoista. Ennakkoluuloista viehättää enemmän yhden lähteen tai vertaiskokemuksen tarjoama absoluuttinen totuus kuin elämän monimuotoisuuden ja epävarmuuden tunnistava ja tunnustava tutkimustieto.
Ennakkoluulotauti paranee suotuisissa olosuhteissa hyvin. Siihen ei tarvita muuta kuin että taudin vaivaama altistuu ennakkoluulonsa aiheen muillekin puolille kuin sille, johon on tarrautunut. Kun ihminen sen sallii, hänen ymmärryksensä kasvaa nopeasti ja ennakkoluulot häviävät. Ne eivät edes uusi helposti, koska kokemus elämästä ilman ennakkoluulojen taakkaa on niin miellyttävä.
Pulma on saada ihminen ylittämään kynnys ja ottamaan ensi askeleet ymmärryksen polulla. Se vaatii epävarmuuden sietoa ja voi tehdä aluksi kipeää. Ennakkoluulotauti totuttaa pitämään silmät ja korvat kiinni. Sellaisesta turvallisuudentunteesta on vaikea luopua.
Ennakkoluulotaudin torjuntaa ja hoitoa ei helpota se, että julkisuus vahvistaa ennakkoluuloja kaikin voimin. Rottien ja lokkien ruokkiminen on kiellettyä, mutta vielä paljon tuhoisampien ennakkoluulojen lietsonta näyttää olevan monien poliitikkojen lempipuuhaa.
Esimerkin tarjoaa vaikkapa ajankohtainen keskustelu Suomen kaupungistamisesta. Siinä on kuultu, että maaseudulla naapuri on kymmenen kilometrin päässä ja että useimmat suomalaiset haluavat mahdollisuuden juoda lattea kahvilassa. Näillä ennakkoluuloilla Suomen kehityksestä päätetään, jollei ymmärrys aiheesta lisäänny radikaalisti.
Mitä väliä? Paljonkin, esimerkiksi mahdollisesti joskus toteutuvan sote-uudistuksen kannalta.
Lienemme melkein jokainen saaneet ennakkoluulotaudin tartunnan jossain elämän vaiheessa. Vai tunnetko jonkun täysin ennakkoluulottoman? Katsooko sellainen sinua peilistä? Miten ennakkoluuloja voi voittaa? Kokemuksia ja näkemyksiä voi jakaa esimerkiksi kommentoimalla tätä blogia.
Hannu Ollikainen
Blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilta.
