Lääkärin työpäivä kiertyy terveyden ja sairauden ympärille. Tuntuu, että samoin on käymässä meille muille: terveyspuhe hyppii silmille mediassa ja verkossa, eikä luotettavan tiedon erottaminen joukosta käy vuosien kuluessa yhtään sen helpommaksi.
Terveysaiheisesta tiedosta tuntuu olevan runsaudenpulaa.
Naistenlehdissä terveydestä on kirjoitettu jo pitkään, mutta tarjonta tuntuu lisääntyneen myös yleisaikakauslehdissä ja päivittäismedioissa. Iltapäivälehtien verkkosivut suorastaan pursuavat terveyttä. Terveysaiheilta ei voi välttyä radion tai televisionkaan edessä, ja sosiaalisessa mediassa terveys vasta kiinnostaa ja kuohuttaakin.
Terveyden ympärille syntyy kokonaisia sotia: oli sitten kysymys rokotuksista, ravitsemuksesta, sisäilmaoireilusta tai kilpirauhasongelmista, väitteet ja vastakkainasettelut leviävät somesta lehtien sivuille ja toisinpäin.
Toisinaan on pakko kysyä, tarvitsemmeko tosiaan kaikkea sitä terveysaiheista sisältöä, jota meille on tarjolla. Osin tarjonnan lisääntyminen selittyy väestöön liittyvillä trendeillä. Kansakuntamme vanhenee ja lihoo, joten on tarpeenkin valistaa monista asioista.
Voisi silti ajatella, että terveen elämän ohjeet ovat lopulta aika yksinkertaiset, ja terveysongelman kohdatessa neuvoja kannattaisi hakea suoraan ammattilaiselta, ei iltapäivälehtien sivuilta. Nyt neuvoja ja neuvojia on joka lähtöön, ja luotettavan tiedon seulominen sekamelskasta alkaa käydä kokopäivätyöstä.
Yhteiskuntamme myös kannustaa tiedonhankintaan: pääsy internetiin ja kirjastoon halutaan turvata kaikille lähtökohdista ja rajoitteista huolimatta. Tieteellisestä tiedostakin halutaan tehdä aiempaa ymmärrettävämpää ja saavutettavampaa.
Parhaimmillaan tiedonjano vie luotettavan tiedon pariin sekä parantaa ihmisen elämänlaatua tai ainakin lisää hallinnan tunnetta.
Ihmisen elämänkaareen mahtuu monenlaisia muutoksia, ja monet niistä tuovat eteen uudenlaisen näkökulman terveyteen. On inhimillistä, että uuden tilanteen edessä ihminen kaipaa valtavasti tietoa ja alkaa sitä myös hankkia.
Kun läheinen sairastuu, sairaudesta ja sen hoidosta tarvitaan tietoa. Kun iäkkäät vanhemmat kaipaavat apua, ihminen joutuu tutustumaan uudenlaisiin terveydenhoitoa koskeviin yksityiskohtiin ja etsimään tietoa. Jos kohdalle osuu vaikkapa tahaton lapsettomuus, on aika jälleen tutustua uuteen terveysaiheeseen ja tietomäärään sen ympärillä.
Ei siis riitä, että kerran opettelee tunnistamaan luotettavan tiedon epäluotettavasta ja ymmärtämään, millaisia hetteikköjä aiheen ympärillä piilee. Eteen tulee aina uusi elämänvaihe, uusi terveyshaaste – ja tuoreita väittämiä, itseoppineita guruja ja helppoheikkejä terveystiedon laventuvilla markkinoilla.
Ihmisen pitää jatkuvasti uusiutua tiedonhankkijana ja -seulojana.
Terveyssisältö on levittäytynyt kaikille elämänalueille, eivätkä ne elämänmuutokset, jotka johtavat entuudestaan tuntemattoman terveyssisällön pariin, ole välttämättä kovin suuria tai dramaattisia. Aloitin keväällä uuden liikuntaharrastuksen ja ällistyin siitä terveyspuheen määrästä, jota kyseisenlainen trendikäs ja paljon voimaharjoittelua sisältävä liikuntalaji tuo mukanaan. Tiedon tarjoajien määrä on valtava: on personal traineria, liikunnanohjaajaa (AMK), valmentajaa tai vaikkapa biohakkeria. Tarjoajasta riippumatta tieto on kuorrutettu vakuuttavan oloiseksi tieteellisin termein, mittarein ja viittauksin tutkimuksiin. Joukossa on kuitenkin paljon heppoista sisältöä.
Terveyspuheen tulvan keskellä on tärkeä pitää kiinni niistä tahoista, joiden puheenvuoroihin on voinut luottaa. Lääkärilehti on yksi sellainen.
Kirjoittaja
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on kirjailija, joka väitteli aikoinaan perinnöllisyystieteestä.
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 49/2019.
