Matti Laitio suunnitteli nuorena arkkitehdin uraa, mutta lääketieteellinen tiedekunta vei voiton. Kulttuuriharrastukset olivat kuitenkin tärkeitä hänelle jo nuoruudesta lähtien, erityisesti kuvaamataiteet ja musiikki. Laitio soitti kouluaikoina viulua jousiorkesterissa ja piirsi mm. muotokuvia.
– Kuvataideharrastus kulki koko ajan mukana, kun opiskelin Turun yliopistossa lääketiedettä ja myöhemmin työskennellessäni patologina. Kävin opiskeluajoista lähtien katsomassa taidenäyttelyitä eri puolella Suomea, ja ystäväpiirini koostui enimmäkseen kuvataiteilijoista ja toimittajista.
Opiskeluaikoina myös lehden toimitustyö alkoi kiinnostaa. Laitio toimitti opiskelutovereidensa kanssa vuonna 1966 Kollega-lehteä, joka sai valtakunnallistakin julkisuutta. Lehdessä otettiin kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin, mm. aborttikysymykseen, ja kirjoitettiin monipuolisesti kulttuurista.
– Lehden toimittaminen oli fantastinen kokemus, koska tekijäjoukkomme oli hyvin aktiivinen. Toimin Kollegassa toimitussihteerinä.
Tutkimustyö vei maailmalle
Matti Laitio halusi erikoistua patologiksi, koska hänellä oli palava halu tutkimustyöhön. Hän sai vuonna 1971 kutsun Yhdysvaltoihin tekemään tutkimusta. Suomeen palattuaan hän toimi kahdeksantoista vuotta Seinäjoen keskussairaalan patologian osaston ylilääkärinä.
Laition mielestä patologin työ oli monipuolista, mutta myös raskasta ja haastavaa. Työssä on suuri vastuu, etenkin sellaisissa sairaaloissa, joissa on vain yksi patologi.
– Siksi patologien olisi viisasta tehdä aina ryhmätyötä, sillä virheet ovat kohtalokkaita. Kirurgi ottaa pikaleikkeen leikkauksen kuluessa ja patologi avustaa häntä; näin määräytyy leikkauksen eteneminen. Patologin työ oli palkitsevaa, koska siinä tunsi voivansa auttaa ihmisiä, Matti Laitio tähdentää.
Laition kansainvälinen tutkimustyö jatkui, kun hänet kutsuttiin mukaan WHO:n syöpäkasvaimia luokittelevaan tutkimusryhmään 1980-luvun lopussa. Projektin tarkoituksena oli täydentää ja tarkentaa sappirakon, sappiteiden ja haiman kasvainten kansainvälistä luokitusta. Kyseinen tutkimushanke julkaisi luokituksen kirjana, joka levisi tutkijoiden käyttöön ympäri maailmaa.
– Eri maissa tehdyt taudinmääritykset saadaan yhdenmukaisiksi ja vertailukelpoisiksi luokitusten avulla, Laitio toteaa.
Elämän yllättävä käänne
Matti Laition elämä sai äkillisen käänteen toukokuussa 1991.
– Odottelin lauantai-iltana nuorinta poikaa kotiin Helsingistä. Kun häntä ei kuulunut, menin nukkumaan. Muutaman minuutin kuluttua alkoi vasemmassa silmässä vuoto. Tunsin, kuinka veri valui silmään kuin risuaita ylhäältä alas. Tiesin heti, mistä on kysymys ja itkin jonkun aikaa, Laitio kertaa tapahtumia.
Aamulla Matti Laition vasemman silmän lasiainen on täynnä verta, mutta yläosassa oli vielä näköä jäljellä.
– Oikeassa silmässä ei ollut vielä silloin paljon verta, ja näin sillä jonkin verran.
Matti Laitio otti yhteyttä silmäpoliklinikkaan vasta maanantaina, koska hän ymmärsi, että mitään ei ollut tehtävissä näön pelastamiseksi.
– Rappeutunut verkkokalvon alue on tarkan näön ympärillä, ja sinne se vuotokin oli tullut. Sokeutumiseni syy ei koskaan selvinnyt. Näin elämä heitti minut muutamassa minuutissa ihan toiseen suuntaan, Laitio kuvaa.
Hän pohti joskus sitä, ovatko sokeutumiseen vaikuttaneet pitkät päivittäiset työskentelyjaksot, jolloin hän käytti mikroskooppia.
– Käytin tuolloin ultraviolettivaloa. Suodattimia piti tietenkin myös käyttää, mutta koskaan ei tutkittu sitä, mitä valoa tulee suodattimien läpi. Ultraviolettivalo tunnetusti tuhoaa silmän verkkokalvon.
Ammattikirjallisuuden lukeminen on vaihtunut kaunokirjallisuuden harrastamiseen. Matti Laitio on lukenut sokeuduttuaan yli 800 kirjaa.
– Tietokoneen näppäinkomennoilla asioiden hoito on mahdollista, ja syntetisaattorin avulla voi kuunnella kaikki tärkeimmät Suomessa ilmestyvät päivä- ja viikkolehdet. Näkövammaisilla on erinomainen kirjasto.
Taidekauppiaaksi ja galleristiksi
Matti Laition ja hänen vaimonsa Leenan haaveena oli taide- ja antiikkikaupan perustaminen jo 1970-luvulla.
– Harrastimme aktiivisesti kuvataiteita ja hankimme taidetta kotiimme enemmän kuin olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Vuonna 1988 ryhdyimme myymään taidetta Seinäjoella, kertoo Laitio.
Leena ja Matti Laitio perustivat myöhemmin taidegalleria Reginan Turkuun. Yli 20 vuotta toiminnassa ollut galleria sijaitsee Aurajoen rannassa vastapäätä tuomiokirkkoa.
Laitioiden periaatteena on valita Reginan näyttelyihin taiteilijoita, jotka suhtautuvat vakavasti ja aktiivisesti työhönsä.
– Taiteilijoiden valinnassa ei ole ollut jyrkkiä rajoja. Galleriassamme on ollut toisinaan esillä myös amatöörien töitä. Muutamat amatöörimaalarit ovatkin luoneet uran sen jälkeen, kun heidän teoksiaan on ollut esillä Reginassa, Laitio kertoo.
Impressionismi ja realismi ovat Matti Laitiolle tärkeitä tyylisuuntia. Pariisin Musée d’Orsay ja sen impressionistiset kokoelmat tekivät häneen lähtemättömän vaikutuksen aikoinaan.
– Suomalaisista taiteilijoista tuntuvat läheisimmiltä Tapio Kinnunen, Yrjö Saarinen ja Viljo Hurme, joka on aivan liian vähän tunnettu maassamme.
Gallerian johtaminen on kokopäivätyötä, eikä työtunteja ja tuntipalkkaa voi laskea. Työn perustana on intohimoinen kiinnostus taiteeseen. Matti Laition mukaan galleriatoiminta onkin elämäntapa.
– Kolmen viikon välein vaihtuvat näyttelyt merkitsevät meille isoa urakkaa. Liikemiehen tavoitteisiin ei tällä toiminnalla yllä, sillä yksityinen galleria ei saa tukea verovaroista eikä kaupungilta, Laitio summaa.
Ulla Toikkanen
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Lääkärilehdessä 13–14/13.
