Terveydenhuollosta keskustellaan ajassamme usein ammatillisuuden, teknologian ja talouden kielellä. Tämä keskustelu on selvästi tärkeää, mutta se voi monesti tehdä näkymättömäksi sen pohjimmaisen seikan, että terveydenhuollosta tulisi keskustella myös etiikan näkökulmasta.
Etiikka oikeastaan läpäisee kaikki edelliset teemat: hyvä ammatillisuus, toimivat tekniikat ja oikein kohdistettu rahoitus tukevat parhaan mahdollisen hyvän tavoittelemista, siis toiminnan eettistä päämäärää. Terveydenhuollon olemassaolohan jo sinällään on eettinen valinta: olemme yhteiskuntana päättäneet, että sairaiden ja apua tarvitsevien ihmisten auttaminen on merkityksellistä ja tavoiteltavaa.
Perinteisesti terveydenhuollon etiikkaa käsitellään ammattietiikoiden tai eettisten linjausten ja lainsäädännön kautta. Nämä yleisluontoiset ohjeet voivat kuitenkin olla hyvin abstrakteja ja etäisiä hoitohenkilökunnan arjen pyörteissä. Yleisluontoisuudestaan johtuen niihin ei usein voida sisällyttää käytännön suuntaviittoja sen suhteen, miten niitä tulisi erilaisissa arjen tilanteissa tulkita. Ohjeet voivat jäädä ikään kuin leijumaan ilmaan. Moni saattaa kokea, että eettiset ohjeistukset ovat arjesta irtaantuneita. Tarvitaan jotakin konkreettista, käytännöllistä, joka sitoo etiikan arkipäivään ja tarjoaa malleja vaikeiden kysymysten kohtaamiselle.
Lue lisää: Hiljaiset hyväksyjät, avatkaa suunne!Tarvitaan uusia kanavia, joiden kautta etiikasta voidaan puhua silloin, kun se puhututtaa.
Keskeisenä ratkaisuna voisi olla etiikan kielen vahvempi kytkeminen osaksi arkista toimintakulttuuria. Tarvitaan uusia kanavia, joiden kautta etiikasta voidaan puhua silloin, kun se puhututtaa. Pelkät kahvihuonekeskustelut eivät periaatteellisella tasolla riitä, sillä ne eivät tee eettisestä keskustelusta läpinäkyvää, moniäänistä ja moniarvoista, siis demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden mukaista. Eettisen vuorovaikutuksen rakenteemme onkin nykyisin pikemmin piilotettu sisään muihin käytäntöihin. Nähdäksemme etiikka tarvitsee myös oman tilansa, jotta se ei polkeudu muiden tavoitteiden jalkoihin, ja jotta erilaisten näkökulmien laaja kirjo voisi tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Ehdotamme, että avoimen eettisen keskustelun juurruttaminen terveydenhuollon arkeen tarvitsisi tuekseen uudenlaisia rakenteellisia ratkaisuja. Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi siten, että vaikeiden eettisten valintojen tullessa eteen, erilaisista ihmisistä koostuva ryhmä kokoontuisi keskustelemaan päätösten sisältämistä valinnoista ja arvonäkökulmista avoimin mielin. Moniääninen keskustelu toisi esiin arvonäkökulmien laajan kirjon ja tekisi samalla myös riskin liian nopeasta ja rajoittuneesta päätöksenteosta pienemmäksi. Samalla ryhmän tuki vaikean valinnan edessä vähentäisi ammattilaisten eettistä kuormittuneisuutta – toisin sanoen sen vatvomista, onko toimittu tai päätetty oikein. Ryhmä ei kuitenkaan veisi päätösvaltaa perinteisistä käsistä, vaan edustaisi pikemmin toimintaa monin tavoin tukevaa uutta rakennetta.
Suomessa hoidon etiikasta moniäänisesti arjessa keskusteleva ryhmä on perustettu jo Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalle.
Keskustelevuuden periaatetta arjen hoidon arvovalinnoissa on sovellettu esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa hoidon etiikasta moniäänisesti arjessa keskusteleva ryhmä on perustettu jo Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalle. Monissa maissa, erityisesti Pohjois-Amerikassa, eettistä keskustelua virittämään ja tukemaan on palkattu myös sairaalaeetikkoja. Tämä uusi ammattiryhmä edustaakin toista kiinnostavaa ja hyvin uudenlaista – mutta toistaiseksi Suomessa varsin tuntematonta – mahdollisuutta terveydenhuollon sisäisen eettisen keskustelukulttuurin herättelemiselle.
Keskustelevien ryhmien etuna on äänen antaminen erilaisille arvonäkökulmille. Vaikka emme usein osaa puhua arvoistamme nimenomaan etiikan kielellä, on meillä kaikilla omat näkökulmamme hyvän toteutumisesta. Terveydenhuollon työ on luonteeltaan usein henkisesti raskasta – ja aivan erityisen raskasta siitä tekee se, jos ammatissaan toimiakseen ihminen joutuu vaientamaan omantuntonsa äänen. Toisaalta taas, kun tila avautuu tämän äänen esiin tuomiselle, myös henkinen kuorma voi keventyä, vaikka se ei täysin katoaisikaan. Myös työnohjaus antaa osaltaan mahdollisuuksia sydämen keventämiselle, mutta se ei tee avoimen eettisen dialogin tavoitetta tyhjäksi, sillä se ei peruslähtökohdiltaan tähtää eettisten valintojen tekemiseen näkyviksi ja puhutuiksi, erilaisia ääniä kuulluiksi ja punnituiksi.
Kansainvälisesti keskustelevuuden periaate terveydenhuollon eettisten kysymysten saralla palautuu keskeisesti bioetiikan tiedonalalla tapahtuvaan tutkimukseen, koulutukseen ja arjen käytäntöjen kehittämiseen. Bioetiikan perusteesi on, että koska etiikka palautuu arvoihin, ei siis asiantuntijatietoon, on eettisistä teemoista käytävä jatkuvaa, politiikan tavoin koko yhteiskunnan läpäisevää arvokeskustelua. Vain tätä kautta voi etiikassa toteutua demokraattinen oikeudenmukaisuuden ihanne. Kiinnostunut voi löytää alalta laajan valikoiman kansainvälisiä konferensseja, koulutusohjelmia ja julkaisuja.
Käytännön sovelluksena esimerkiksi kuvatun kaltaiset eettiset ryhmät voisivat auttaa eettisesti valppaan toimintakulttuurin kehittämisessä, erityisesti tärkeällä ruohonjuuritasolla. Tarve tälle on varsinkin nyt, kun potilaiden huono kohtelu puhututtaa ihmisiä laajasti. Hoitamisen eettisen puolen virkeänä pitäminen lisää kaikkien valmiutta nähdä ja punnita erilaisia vaihtoehtoja ratkaisuja etsiessämme. Voimme vaikuttaa vain siihen, mistä olemme tulleet tietoiseksi ja mikä on tehty puhutuksi ja näkyväksi.
Kirjoittajat:
Heikki Saxen
FM Heikki Saxén viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa bioetiikan tieteenalan historiasta ja kehityksestä Tampereen yliopistossa. Lisäksi hän on Bioetiikan instituutin hallituksen puheenjohtaja. Lukuvuoden 2014–2015 hän toimi vierailevana Fulbright-stipendiaattina Harvardin yliopiston kansanterveystieteen yksikössä (T. H. Chan School of Public Health) professori Norman Danielsin ohjauksessa.
Salla Saxen
YTM Salla Saxén valmistelee terveydenhuollon eettistä ajattelua ja kulttuuria käsittelevää sosiaalipsykologian alan väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa. Hän on Bioetiikan instituutin hallituksen jäsen. Hän osallistui lukuvuonna 2014–2015 Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan Bioethics Fellowship -koulutusohjelmaan.
Kirjallisuutta:
Heikki ja Salla Saxén: Miten bioetiikka voi muuttaa suomalaista terveydenhuoltoa? Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2016.
Gustaf Molander: Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä. PS-kustannus, 2014.
Kuva: Veli Pelkonen
