Me Suomen Lyhytterapeutit ryhaluamme kommentoida Potilaan Lääkärilehdessä taannoin julkaistua artikkelia lyhytterapioista.
Tämän hetken yleisen käsityksen mukaan suomalaiset voivat huonommin kuin ennen. Mielenterveys- ja peruspalvelut ovat ruuhkautuneet ja avun piiriin pääsemistä voi joutua odottamaan kuukausia puhumattakaan siitä, kuinka paljon aikaa ja voimavaroja psykoterapian piiriin pääseminen asiakkaalta vaatii.
Haluamme tuoda painokkaasti esille, että laadukkaasti ja laaja-alaisesti koulutetut lyhytterapeutit voisivat olla yksi vastaus vaikean tilanteen ratkaisuun.
Lyhytterapialla voidaan auttaa asiakasta hänen määrittelemänsä tavoitteen saavuttamisessa, ongelman ratkaisemisessa tai sen hetkisen elämän solmukohdan avaamisessa.
Kuten STM:n ylilääkäri Tuula Kieseppä toteaa kyseisessä Potilaan lääkärilehden artikkelissa ”tarjolla on hyvää ja laadukasta lyhytterapian menetelmien koulutusta, jolla on tukeva tieteellinen pohja ja toistettavat menetelmät.”
Lyhytterapeuttikoulutukset ovat parhaimmillaan 2-vuotisia 50 opintopisteen prosessinomaisia jatkumoita, joihin kuuluu sata tuntia työnohjattua asiakastyöskentelyä. Yhdistyksen jäsenillä on myös eettinen koodisto, johon jokainen lyhytterapeutti sitoutuu. Pohjakoulutusvaatimuksena on vähintään 120 opintopisteen sote-, kasvatus- tai ohjausalan tutkinto.
Koulutukseen ei siis suinkaan pääse kuka tahansa, vaan lähtökohtaisesti osallistujilla on jo peruskoulutus ja kokemusta vuorovaikutuksellisesta ohjaustyöstä.
Lyhytterapeuttien koulutuksen laadulla on yhdistykselle merkitystä, sillä sen avulla voidaan taata yhdistyksen jäsenten antaman lyhytterapian laatu.
Yhteisiä pelisääntöjä ja sääntelyä koulutuskentällä tarvitaan ehdottomasti, jotta lyhytterapeutit voisivat jatkossa tarjota psykososiaalista tukea yhä laajemmin palvelujärjestelmässä.
Tarjottavan palvelun laatuun voidaan vaikuttaa yhtenäisillä koulutusvaatimuksilla, kouluttajien pätevyysvaatimuksilla ja asettamalla koulutukselle vähimmäisvaatimukset.
Suomen Lyhytterapeutit ry toimii parhaillaan aktiivisesti koulutussuositusten edistämiseksi.
Matalan kynnyksen psykososiaalista tukea
Kansainvälisesti arvostetussa Helsingin psykoterapiatutkimuksessa huomattiin, että ratkaisukeskeinen lyhytterapia (12 käyntikertaa) osoittautui erityisesti ahdistuksen hoidossa muita verrattavia hoitomuotoja tehokkaammaksi.
Lyhytterapia on matalan kynnyksen psykososiaalista tukea, jonka piiriin asiakas pääsee jonottamatta.
Tätä tutkimusnäyttöä ei tule sivuuttaa, kun pohditaan psykososiaalisen tuen kehittämistä.
Lyhytterapialla voidaan auttaa asiakasta hänen määrittelemänsä tavoitteen saavuttamisessa, ongelman ratkaisemisessa tai sen hetkisen elämän solmukohdan avaamisessa.
Lyhytterapia on matalan kynnyksen psykososiaalista tukea, jonka piiriin asiakas pääsee jonottamatta. Kun mielessä myllertää ja ahdistaa, voivat voimavarat olla vähissä palvelujen etsimiseen eri luukuilla.
Lyhytterapeuttisessa työskentelyssä asiakas, hänen voimavaransa ja ajatuksensa nostetaan keskiöön. Vaikuttavuus perustuu siihen, että työskentelyssä asiakas kokee tulevansa kohdatuksi ja autetuksi silloin, kun tarve sille on suurinta.
Eettisesti toimiva lyhytterapeutti ohjaa asiakkaan eteenpäin palvelujärjestelmässä, jos hänen tarjoamansa apu ei ole asiakkaalle riittävää. Yhdistyksellä on eettiset säännöt, joihin kaikki jäsenet sitoutuvat. Näihin kuuluvat mm. vaitiolovelvollisuus ja omien rajojen tunnistaminen ammattilaisena.
Artikkelissa todetaan, että ”lyhytterapioiden käytön vahvistaminen laaja-alaisesti terveydenhuollon perustasolla julkisella sektorilla, työterveydessä ja opiskelijahuollossa olisi Kiesepän mukaan sinänsä toivottavaa ja tärkeää.”
Palvelujärjestelmän näkökulmasta on kestämätöntä ladata mielenterveyden tukeminen pelkästään psykoterapeuttien varaan, sillä heistä on ollut valtava pula jo vuosia. Pelkkä lyhytterapeuttisten menetelmien tuominen peruspalveluihin ei riitä, sillä sosiaali- ja terveydenhuolto on jo nyt venytetty resursseiltaan äärirajoille.
Menetelmät jäävät pelkiksi tempuiksi ilman terapeuttisen työskentelyn prosessiosaamista, asiakkaan kohtaamista ja dialogisuutta sekä kohtaamiseen tarvittavaa aikaa. Lyhytterapeuttien nostaminen mukaan palvelujärjestelmään, toisi mukaan tarvittavan portaan peruspalvelujen ja psykoterapian väliin.
Palvelujärjestelmän näkökulmasta on kestämätöntä ladata mielenterveyden tukeminen pelkästään psykoterapeuttien varaan, sillä heistä on ollut valtava pula jo vuosia.
Työ suomalaisten mielenterveyden tukemisessa tuskin loppuu kesken. Asiakkaan etu on päästä avun piiriin nopeasti, helposti ja kohtuulliseen hintaan.
Laaja-alaisia lyhytterapian ammattilaisia on koulutettu mm. suomalaisissa kesäyliopistoissa jo satoja. Heitä kannattaisi hyödyntää mm. jonojen purkamisessa ja akuuteissa ensikohtaamisissa. Palvelusetelien käyttöönotto helpottaisi myös hyvinvointialueiden henkilöstön nykyistä kuormitusta.
Miksi psykoterapeutit omistaisivat terapia-nimikkeen?
Artikkelissa Ben Furman otti kovin sanoin kantaa nimikkeisiin. Hänen mielestään parempi termi olisi vaikkapa hyvinvointivalmentaja tai life coach niille, jotka tulevat kentälle sote-kontekstin ulkopuolelta.
Jo nyt on olemassa erikseen koulutuksia, joista valmistuu Furmanin mainitsemilla nimikkeillä valmentajia monenlaisin eri taustoin ja osaamisin.
Lyhytterapeuttien osaaminen painottuu edelle mainittuja selkeämmin mielenterveyden ja sen häiriöiden tuntemukseen. Osa koulutuksista sisältää jo psykoterapeuttisten valmiuksien sisällöt.
Suomen Lyhytterapeutit ry pitää keinotekoisena ja tarpeettomana nimikkeen muuttamista. Onhan jo nyt olemassa monia muitakin terapeutteja psykoterapeuttien lisäksi.
Sana ”terapia” on lähtöisin kreikankielisestä sanasta ”therapeutikós” ja sillä on tarkoitettu ”häntä, joka pitää huolta toisesta”. Miksi siis psykoterapeutit olisivat oikeutettuja varaamaan terapian itselleen?
Laadukkaan koulutuksen saanut ja eettisesti toimiva lyhytterapeutti korostaa asiakkaalleen, ettei kyseessä ole psykoterapia vaan lyhytterapia. Käsitteet selkeytyvät käytön ja lyhytterapeuttien yleistymisen myötä – onhan meillä monenlaisia tehtäviä tekeviä hoitajiakin.
