Mikrobilääkeresistenssin torjuntaa on vastikään tehostettu kansallisella toimintaohjelmalla ja uudistuneella tartuntatautilailla. Laki edellyttää sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon toimintayksiköiden johtajien seuraavan lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien esiintymistä. Lisäksi on huolehdittava tartunnan torjunnasta sekä mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä.
Mitä asianmukainen mikrobilääkkeiden käyttö tarkoittaa ja miten sitä seurataan?
Suomessa käytetään enemmän antibiootteja ja enemmän laajakirjoisia hoitoja – esimerkiksi kefalosporiineja – kuin muissa Pohjoismaissa. Mikrobilääkeresistenssin torjunnan tärkeimmät toimenpiteet Suomessa ovat turhien mikrobilääkekuurien ja profylaksien välttäminen sekä laajakirjoisten hoitojen rajaaminen tilanteisiin, joissa ne ovat tarpeellisia. Näillä toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan nimenomaan bakteerien hankittuun resistenssiin.
Hankitun resistenssin ehkäisyssä on tärkeää, että esimerkiksi flunssaa, virusperäistä nielutulehdusta, akuuttia keuhkoputkitulehdusta tai lieväoireista poskiontelotulehdusta ei hoideta antibiooteilla. Oireetonta bakteriuriaa on syytä etsiä ja hoitaa vain raskaana olevilta naisilta.
Myös antibioottivalinnoilla voidaan vaikuttaa resistenssin syntyyn. Esimerkiksi avohoitoperäistä keuhkokuumetta ei hoideta ensisijaisesti fluorokinoloneilla. Nuoren, aiemmin terveen potilaan avohoitoperäisessä keuhkokuumeessa sekä ruusuinfektion hoidossa voidaan käyttää aiempaa useammin penisilliiniä kefalosporiinien sijaan. Monet Käypä hoito -suositukset ovat luoneet standardin antibioottien käytölle. Mikrobilääkkeiden käytöstä avohoidossa on suunnitteilla opas, jonka toivotaan entisestään yhtenäistävän näitä käytäntöjä.
Jotta tiedetään, onko antibioottien käyttö järkevää, on ensin päästävä selville antibioottien kulutusmääristä. Käytön seuranta pitää organisoida.
Sairaaloiden käytännöt kulutuksen mittaamiseksi vaihtelevat. Antibiootteihin kuluneiden eurojen seuranta ei anna riittävää kuvaa. Tavallisin tapa tarkkailla kulutusta on ollut keskimääräisten antibioottiannosten (defined daily dose, DDD) seuranta. Myös tämä tapa on kuitenkin altis virhetulkinnoille, koska se ei huomioi esimerkiksi potilaan ominaisuuksia (ikä, paino).
Yksi mahdollisuus seurata kulutusta on suhteuttaa antibioottihoitopäivien lukumäärä sairaalan hoitopäiviin. Tämä voi antaa paremmin vertailtavissa olevan kuvan antibioottien kulutuksesta sairaalassa tai osastolla.
Jotta mikrobilääkekulutuksen seuranta on ajantasaista ja helposti ymmärrettävää, sairaaloiden pitää kehittää sitä yhdessä sairaalan tietoteknisten asiantuntijoiden ja apteekkien kanssa. Lisäksi on tärkeää antaa palautetta. Tämä on useimmiten infektioiden torjuntayksiköiden tehtävä. Oman yksikön kulutusta on seurattava ajallisena trendinä ja verrattava sitä muihin samanlaisiin yksiköihin.
Antibiootit ovat yksi lääketieteen merkittävimmistä keksinnöistä. Mikrobien muuttuminen vastustuskykyisiksi mikrobilääkkeille uhkaa ihmisten ja eläinten terveyttä kaikkialla maailmassa. Siksi resistenssin torjunta nostettiin kautta aikojen neljäntenä terveysaiheena YK:n yleiskokouksen asialistalle syksyllä 2016. Resistenssiä on torjuttava yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Lääkärien tehtävänä on määrätä antibiootteja oikein.
kirjoittajat:
Reetta Huttunen
LT, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri
TAYS
Antti Hakanen
LT, dosentti, ylilääkäri
TYKS
Julkaistu Lääkärilehden 43/2018 lääketieteellisenä pääkirjoituksena.
