Vaikka antibioottien käytön ja taudinaiheuttajien yleistyvän antibioottiresistenssin yhteys herätti huolta infektiolääkärien keskuudessa jo yli puoli vuosisataa sitten, tiede ei vieläkään tunne kaikkia resistenssin yleistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Terveysviranomaiset kaikkialla maailmassa suosittelevat antibioottien käytön vähentämistä. Kun suurin osa antibiooteista käytetään kuitenkin tuotantoeläimiin, kuinka paljon ihmisten käyttämät antibiootit resistenssiongelmaan vaikuttavat?
Lukuisissa tutkimuksissa ja seurannoissa on osoitettu, että antibioottien aiheuttama valintapaine valikoi resistenssiä mikrobiyhteisöissä ja lisää antibioottiresistenssigeenien integroitumista DNA-elementteihin, joita bakteerit voivat siirtää toisille bakteereille.
Eurooppalaisten organisaatioiden yhteisessä raportissa todetaan ihmisistä eristettyjen Escherichia coli -bakteerien resistenssin kolmannen ja neljännen polven kefalosporiineille ja fluorokinoloneille olevan yhteydessä näiden mikrobilääkkeiden käyttöön ihmisillä, kun taas ihmisistä eristettyjen salmonellojen ja kampylobakteerien resistenssi fluorokinoloneille oli yhteydessä fluorokinolonien käyttöön eläimillä. Lisäksi makrolidien käyttö eläimillä oli yhteydessä sekä ihmisistä että eläimistä eristettyjen Campylobacter coli -kantojen makrolidiresistenssiin.
Myös muut tekijät kuin antibioottien käyttö vaikuttavat resistenssiongelmaan. Ongelman laajuus on suoremmassa yhteydessä infektiotautitaakkaan sekä hygienian ja terveydenhuollon heikkoon tasoon pieni- ja keskituloisissa maissa kuin väestön antibioottien käyttöön korkean tulotason maissa.
Ihmisten ja eläinten terveydenhuollossa rikastuvat ongelmalliset resistenssitekijät syntyvät harvoin yksittäisessä potilaassa antibioottikuurin aikana. Sen sijaan ne ovat valikoituneet antibioottien vaikutuksesta mikrobiyhteisöjen laajoissa geenivarannoissa (resistomeissa) ja kulkeutuneet jotakin reittiä potilaaseen.
Ympäristön rooli on merkittävä – olivathan ensimmäiset antibiootit ympäristöbakteerien tuottamia molekyylejä, ja bakteerit ovat altistuneet antibioottien kaltaisille molekyyleille jo elonkehän alkuaikoina. Monet antibioottiresistenssigeenit ovat ikivanhoja ja peräisin ympäristöbakteereilta. Resistenssiongelmaa saattavat antibioottien käytön ohella ruokkia monenlaiset toistaiseksi tuntemattomat yhteydet ihmisten, eläinten, elintarvikkeiden ja ympäristöjen välillä, sekä paikallisella tasolla että maailmanlaajuisesti.
Antibiooteille resistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee vuosittain 35 000 ihmistä pelkästään Yhdysvalloissa. Luku on pysäyttävä.
Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimille on vähäistä ja resistenssitilanne verrattain hyvä. Tämä ei ole sattumaa, vaan tulos järjestelmällisestä vastuullisesta mikrobilääkkeiden käytöstä ja valvonnasta eläinlääkinnässä. Tätä järjestelmää meidän tulee jatkossakin pitää yllä ja viedä myös maailmalle.
Vastuullinen antibioottien käyttö on tärkeää ihmislääketieteessä, mutta antibioottiresistenssi on monitahoinen ongelma, jota ei ratkaista yksin lääkärien voimin. Ympäristön resistomia ei voida poistaa, mutta resistenssitekijöiden rikastumista ja liikkuvuutta voidaan hillitä. Tämä vaatii monialaista yhteistoimintaa.
kirjoittajat:
Johanna Muurinen
MMT, tutkijatohtori
Purduen yliopisto (Indiana, USA)
Johannes Cairns
FT, tutkijatohtori
Wellcome Sanger -instituutti (Cambridge, UK), Helsingin yliopisto, tietojenkäsittelytieteen osasto ja organismi- ja evoluutiobiologian tutkimusohjelma
Mariella Aalto-Araneda
ELL, ylitarkastaja
Ruokavirasto, mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden yksikkö
Jesse Vänttinen
MMK, tutkimusavustaja
Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellisen tiedekunta, mikrobiologian osasto
Jenni Kaskela
ELL, väitöskirjatutkija
Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto
Kirjoittajat ovat One Health Finland ry:n hallituksen jäseniä ja kirjoituksessa esitetyt näkemykset ovat heidän omiaan.
Julkaistu Lääkärilehdessä 5/2020 lääketieteellisenä pääkirjoituksena
