Antibiootteja on käytetty eläimille ja ihmisille 1940-luvulta lähtien. Hoitotuloksen lisäksi tulee huomioida, että lääkitys ei aiheuta jäämiä elintarvikkeisiin eikä sellaista resistenssin kehitystä, joka vaarantaa ihmisten antibioottihoitoa. Lääkityksen jälkeen noudatetaan varoaikaa, jolloin eläintä ei saa teurastaa eikä siitä saatavaa tuotetta käyttää elintarvikkeena. Lähes 20 vuoden antibioottijäämäseurannan perusteella voidaan todeta, että Suomessa eläimistä tuotetuissa elintarvikkeissa jäämät eivät ole ongelma.
Keskustelua käydään siitä, mikä osuus eläinten antibioottihoidoilla on ihmisten tautibakteerien resistenssin kehittymisessä. Kiistattomana pidetään sitä, että eläinten moniresistentit zoonoosibakteerit, kuten salmonella- ja kampylobakteerit, voivat aiheuttaa ihmisillä vaikeasti hoidettavia infektioita.
Ihmisestä eläimiin tai eläimistä ihmisiin siirtyneitä MRSA-tartuntoja on raportoitu jonkun verran. ESBL-entsyymeitä tuottavien eläinten suoliston normaaliflooran bakteerien epäillään levittävän resistenssiä tai siirtyvän ihmisten tautibakteereihin.
Ei ole luotettavaa tietoa siitä, kuinka paljon maailmassa käytetään antibiootteja eläimille. Antibiootteja koskeva lainsäädäntö on vaihtelevaa. Suomessa vain eläinlääkärit voivat määrätä antibiootteja eläimille, mutta on maita, joissa antibiootteja saa ilman lääkemääräystä.
Antibiootteja käytetään myös rehun lisäaineena. EU:ssa ne kiellettiin vuonna 1998. Tutkimustulokset antibioottilisäaineiden tehosta ovat ristiriitaisia, mutta vaikutus eläinten suolistobakteerien resistenssiin on selvästi osoitettu.
Suomessa eniten antibiootteja käytetään lehmien utaretulehduksiin ja sikojen hengitystie- ja suolistotulehduksiin. Luomutuotannossakin antibiootteja voidaan käyttää, mutta niitä koskevat säädökset ovat tavanomaista eläintuotantoa tiukemmat.
Antibioottien käyttö meillä on pitkään pysynyt lähes samalla tasolla, vaikka tuotantoyksiköt ovat merkittävästi kasvaneet ja eläinten infektiopaine lisääntynyt. Viimeisen EU-vertailun mukaan Suomessa käytettiin Ruotsin jälkeen vähiten antibiootteja eläimille (1). Hollannissa ja Saksassa käytettiin eläintuotannon määrään suhteutettuna yli nelinkertainen ja Espanjassa viisinkertainen määrä antibiootteja. Käyttömäärien erot johtuvat lähinnä maiden hyvin erilaisesta eläintautitilanteesta.
EU-maiden resistenssiseurannan tulokset eivät yllätä. Maissa, jossa antibioottien käyttö on runsasta, resistenssiluvut ovat erittäin korkeita. Esimerkiksi vuonna 2011 broilerien kampylobakteerien siprofloksasiiniresistenssi oli Hollannissa noin 70 %, Saksassa noin 60 % ja Espanjassa lähes 95 %. Suomessa luku oli 0 % (2).
Etelä-Euroopan maissa salmonellojen ja kampylobakteerien esiintyminen siipikarjassa on yleistä; vain Suomessa ja Ruotsissa on onnistuttu pitämään em. zoonoosibakteerien esiintyvyys vähäisenä. Meilläkin resistenssiongelmia on esim. porsaiden E. coli -ripulissa, jossa käytetään paljon antibioottilääkitystä. Resistenssin kehittymistä hillitään paitsi tautien ennaltaehkäisyllä, kapeakirjoisia antibiootteja korostavilla hoitosuosituksilla.
Tuotantoeläimille ei mielestäni tulisi lainkaan käyttää fluorokinoleita tai kolmannen ja neljännen polven kefalosporiineita, koska niitä tarvitaan ihmisille vielä pitkään. Maailman eläintautijärjestössä (OIE) valmistellaan antibioottien käyttöön liittyviä globaaleja ohjeita.
Suomessa eläinlääketieteen ja lääketieteen edustajat tekevät yhteistyötä; Duodecimin vuonna 1997 järjestämä konsensuskokous ”Antibiootit – säilyykö lääkkeiden teho” oli varmaankin maailman ensimmäinen One Health -kokous.
Globaalisti tarkasteltuna antibioottien liiallinen käyttö eläimille on suuri ongelma, joka voidaan ratkaista parantamalla eläinten tuotanto-olosuhteita, terveyttä ja erityisesti tautien ennaltaehkäisyä. Kuluttaja voi vähentää eläimille käytettävien antibioottien kielteisiä vaikutuksia kiinnittämällä huomiota eläimistä saatavien elintarvikkeiden alkuperään.
Kirjoittanut:
Tuula Honkanen-Buzalski
eläinlääketieteen tohtori
EELA:n ylijohtaja, professori 2001–2006
Eviran tutkimus- ja laboratorio-osaston johtaja, professori 2006–2013
Kirjallisuutta:
1. EMA. Sales of veterinary antimicrobial agents in 25 EU/EEA countries in 2011. Third ESVAC report.
2. The European Union Summary Report on antimicrobial resistance in zoonotic and indicator bacteria from humans, animals and food in 2012.
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/2014.
