Saattohoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa parantumatonta tautia sairastavan potilaan oireiden hoitoa ja kärsimyksen lievitystä lähellä kuolemaa. Saattohoito kuuluu palliatiiviseen hoitoon (oireenmukaista, tuskaa lievittävää ja vähentävää sekä helpottavaa hoitoa), joka on lääketieteen oma erikoisala kuten kirurgia, sisätaudit tai neurologia. Saattohoito on aktiivista hoitoa, jonka päämääränä ei ole elämän pitkittäminen eikä lyhentäminen.
Vanhusten kivunhoidon periaatteet ovat diagnoosista riippumatta samat kuin nuoremmilla, mutta lääkkeiden aloitusannokset ovat selvästi pienempiä. Vanhuksella tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon, kirjoittaa ylilääkäri Tiina Tasmuth katsausartikkelissaan kivunlievityksestä vanhuksen saattohoidossa.
"Pahin paikka potilaan itse kokemana on suuren sairaalan päivystys, jossa heikkokuntoinen ja kivulias potilas saattaa odottaa tuntikausia tavatakseen lääkärin, joka passittaa hänet takaisin kotiin", kirjoittaa Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen.
