Varusmiespalveluksen suorittaa nuorten miesten ikäluokasta noin 75 % eli vuosittain suunnilleen 23 000 miestä ja vapaaehtoisena lisäksi keskimäärin 300 naista. Palvelus kestää 165, 255 tai 347 päivää. Se suoritetaan yleensä 19–20-vuotiaana, mutta viimeistään 30. ikävuoteen mennessä.
Kutsunnat koskevat miespuolisia 18 vuotta täyttäviä Suomen kansalaisia. Kutsuntaikäisten miesten ennakkoterveystarkastukset palveluskelpoisuusluokan määrittämiseksi järjestetään terveyskeskuksissa keväisin ja alkukesästä.
Mielenterveyden vaikutus palveluskelpoisuuteen
Palveluskelpoisuuden arvioinnissa on keskeistä saada kokonaiskuva nuoren terveydentilasta. Lääkäri voi esittää palveluskelpoisuusluokkia A, B, E tai C. Luokissa A ja B palvelus alkaa suunnitellussa aikataulussa joko ilman terveydellisiä rajoituksia (A) tai terveydellisin rajoituksin (B). Luokassa E palveluksen aloittaminen siirtyy määräajaksi, esimerkiksi 2–3 vuodella psykiatristen häiriöiden tutkimuksia, hoitoa ja kuntoutusta varten. Luokka C johtaa rauhanaikana palveluksesta vapauttamiseen. Luokka D on poistettu käytöstä.
Ennakkoterveystarkastuksissa arvioidaan mielenterveyden häiriöiden merkitystä nuoren toimintakyvylle sekä omalle ja muiden palvelusturvallisuudelle. Varusmiespalvelun esteenä (C) ovat vaikeat mielenterveyden häiriöt, kuten pitkäaikainen psykoottistasoinen häiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä epäsosiaalinen tai tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Useissa muissa psykiatrisissa häiriöissä voi palveluskelpoisuusluokka olla A, B, E tai C riippuen oireiden senhetkisestä vaikutuksesta toimintakykyyn.
Epäselvissä tilanteissa, kuten tuoreen ahdistuneisuus- tai mielialaoireilun kohdalla, voi olla perusteltua siirtää varusmiespalveluksen alkua, mutta toistuvia E-luokituksia ei suositella. Päihteiden haittakäyttö on E- ja päihderiippuvuus C-luokkaperuste.
Hoitavan lääkärin nuoren pyynnöstä laatima vapaamuotoinen lääkärinlausunto on suositeltava tapa välittää puolustusvoimille tietoa palveluskelpoisuuteen vaikuttavista mielenterveysongelmista. Näin voidaan ehkäistä palveluksen alkuajan keskeytyksiä, jotka kuormittavat sekä nuoria että järjestelmää. Erityisesti asialla on merkitystä niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa palvelusturvallisuuden vaarantumisen riski on todellinen.
Varusmiespalvelus on fyysisesti (liikuntakoulutus), psyykkisesti (uudenlaisiin oloihin sopeutuminen, valvomisjaksot, uudenlaiset vastuut, käskettävänä oleminen) ja sosiaalisestikin (jatkuva yhdessäolo, yhteismajoitus) kuormittavaa, mutta fyysisesti terve ja psyykkisesti tasapainoinen nuori selviytyy siitä yleensä hyvin. Toisaalta nuoruusikäisillä psyykkiset oireet ovat yleisiä, mikä heijastuu myös varusmiehiin. Palveluksen kestoa ja paikkaa koskevia toiveita ei aina voida huomioida, jolloin pettymykset voivat toisinaan laukaista oireilua.
Varusmiespalvelusta vapautetuilla ja sen keskeyttävillä nuorilla on usein elämässään erilaisia psykososiaalisia riskitekijöitä, joihin pyritään tarjoamaan matalan kynnyksen psykososiaalista tukea. Puolustusvoimat osallistuu nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen! -hankkeen kautta.
Hoitomahdollisuudet varusmiespalveluksen aikana
Sotilaslääketieteen Keskuksen terveysasemilla hoidetaan kaikki perusterveydenhuollossa siviilissäkin hoidettavat mielenterveyden häiriöt, ellei oireilu rajoita palveluskelpoisuutta. Lääkäri arvioi psyykkisten oireiden edellyttämän hoidon ja palveluskelpoisuuden, ja lyhyisiin selvitteleviin keskusteluhoitoihin on mahdollisuus sairaanhoitajan vastaanotolla. Epäselvissä tilanteissa konsultoidaan Sotilaslääketieteen Keskuksen psykiatria. Tarvittaessa varusmiehet ohjataan erikoissairaanhoitoon, jossa he pääsevät arviointiin viikon kuluessa.
Varusmiespalvelun aikana ei pitäisi olla käytössä psykiatrista lääkehoitoa. Yksilöllisen arvion perusteella voidaan kuitenkin jatkaa esimerkiksi väsyttämätöntä masennuslääkitystä ensimmäisen masennusjakson jälkeen, johon ei ole liittynyt itsetuhoajatuksia. Erityisesti psykoosilääkehoito ja mielialan tasaajalääkehoito eivät käyttöaiheensa vuoksi kuulu varusmiespalveluksessa seurattaviksi.
Ohjeita ja keskusteluapua varusmiehille tarjoavat vuorokauden ympäri palveleva sairaanhoitajapäivystys sekä terveysasemien henkilöstön ohella puolustusvoimien sosiaalikuraattorit, papit ja Väestöliiton tukipuhelin. Puolustusvoimien henkilökuntaa on koulutettu tukemaan varusmiehiä erilaisissa ongelmissa ja traumaattisissa kriisitilanteissa. Yli 5 % keskeyttää psyykkisistä syistä palveluksensa.
Itsemurhien ehkäisy
Varusmiesten kuolleisuus on Suomessa pientä. Tärkeimpiä kuolinsyitä ovat liikenneonnettomuuksien ohella itsemurhat. Varusmiesten itsemurhat ovat kuitenkin harvinaisempia kuin muiden samanikäisten miesten.
Varusmiesten itsemurhakuolleisuudesta on julkaistu tutkimuksia 1920-luvulta alkaen. Pitkäaikaisseurannoissa itsemurhakuolleisuus on vähentynyt, mihin on osaltaan vaikuttanut se, että useat riskitekijät, kuten aiemmat itsemurhayritykset, masennus ja alkoholiriippuvuus, rajoittavat palveluskelpoisuutta. Samaan aikaan suomalaisten nuorten miesten itsemurhakuolleisuus on pysynyt kansainvälisesti katsottuna melko korkealla tasolla.
Varusmiespalveluksen aikaiset itsemurhayritykset ovat olleet harvinaisempia kuin nuorilla keskimäärin. Itsemurhayrityksiä ei erikseen tilastoida puolustusvoimien terveysasemilla, koska niiden jatkohoito tapahtuu yleensä siviilisektorilla. Puolustusvoimat pyrkii ehkäisemään itsemurhia yhteistyössä muiden nuorten mielenterveyttä tukevien toimijoiden kanssa.
Onnistuminen kannustaa
Varusmiespalveluksen merkityksestä mielenterveydelle pitkällä aikavälillä on vähän tutkimustietoa. Onnistuneesti suoritetulla palveluksella on todennäköisesti myönteinen merkitys varsinkin niille asevelvollisille, joilla muutoin on ollut elämässä epäonnistumisia. Toisaalta epäonnistuminen palveluksessa voi ainakin joskus olla selvästi haavoittava kokemus.
Puolustusvoimat pyrkii jatkuvasti kehittämään palveluksessa annettavaa koulutusta, tarkastusjärjestelmää ja asevelvollisten saamia palveluja siten, että palveluksesta olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja vähän haittaa mielenterveydelle.
Tanja Laukkala
LT, psykiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri, sotilaslääketieteen erityispätevyys
Sotilaslääketieteen Keskus
Markus Henriksson
dosentti, psykiatrian erikoislääkäri
Valvira
konsultoiva erikoislääkäri
Sotilaslääketieteen Keskus
Matti Ponteva
LKT, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri, lääk.ev. (evp.)
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 13–14/13.
