PsM Sanna Isosävi toteaa väitöskirjassaan, että varhaisten traumakokemusten systemaattista seulontaa tarvitaan varsinkin raskaana olevien naisten keskuudessa.
– Vakavasti traumatisoituneet äidit tarvitsevat raskausaikana alkavaa, riittävän tiivistä hoitoa vanhemmuutensa ja mielenterveytensä sekä vauvan kehityksen tueksi, Isosävi sanoo tiedotteessa.
Kulttuurisia vanhemmuuseroja tulee kunnioittaa, mutta ne eivät estä riskien tunnistamista.
Tutkimus kartoitti äidin traumataustan, mielikuvien ja mielenterveyden merkitystä varhaiselle vanhemmuudelle, äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteelle ja vauvan kehitykselle. Tutkittavina oli suomalaisia päihteitä käyttäviä ja palestiinalaisia sota-altistuneita äitejä sekä varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa oleva suomalainen äiti.
Hoito puutteellista
Vakavasti traumatisoituneilla äideillä yleiset päihde- ja mielenterveysongelmat heijastelevat hankaluutta säädellä omaa stressiä ja tunteita. Lisäksi mielikuvat itsestä riittävän hyvänä äitinä voivat puuttua. Traumatisoitunut äiti voi mielikuvissaan kokea vauvan hankalaksi pahantekijäksi aikaisempien traumakokemustensa ohjaamana tai tulkita vauvansa viestejä omasta tarvitsevuudestaan käsin.
Sen sijaan, että äiti pystyisi auttamaan vauvaansa nopeasti ja tehokkaasti, hän voi mennä pois tolaltaan tai käyttäytyä tavalla, joka lisää vauvan hätää. Aiempi tutkimus osoittaa, että tällaisella säätelemättömällä vanhemmuudella on yhteydet jälkeläisen elinikäisiin vaikeisiin mielenterveysongelmiin.
– Merkityksestään huolimatta vanhempien traumaperäisen oirehdinnan tunnistaminen ja asianmukainen hoito on edelleen vaillinaista, Isosävi kertoo tiedotteen mukaan.
Lapsuuden kiintymyshahmojen aiheuttamat traumat olivat haittaavampia palestiinalaisäitien raskausajan mielenterveydelle kuin myöhempi sota-altistus.
Isosävin mukaan tämä tukee näkemystä siitä, että varhaiset lähisuhdetraumat häiritsevät äidiksi tuloa erityisellä tavalla ja osoittaa ilmiön pätevän äiteihin oman kulttuuripiirimme ulkopuolella.
Tutkittujen äitien mielikuvat olivat erityislaatuisia. Niitä määrittivät esimerkiksi tunteiden hallitsemattomuus, eriytymättömyys omista vanhemmista tai lapsesta, pelokkuus, vihamielisyys, avuttomuus ja huonommuuden tunteet. Palestiinalaisäitien mielikuville olivat erityisiä yhteisöllinen kulttuuri ja sotaolosuhteiden aiheuttama kuormitus, mutta kulttuuritekijöiden huomioon ottaminen ei ollut este riskien tunnistamiselle.
Vanhempien, vauvan ja vuorovaikutuksen arviointiin kehitetyt haastattelut ja vanhempien itsearviota hyödyntävät kyselyt eivät vahvistaneet odotettua mielenterveysoireiden ja ongelmallisten mielikuvien haittavaikutusta päihde- ja sota-altistuneilla äideillä. Tästä huolimatta kaikilla tutkituilla äideillä ilmeni riskejä varhaisessa suhteessa vauvaan.
Kirjoittaja
Ulla Toikkanen
toimittaja
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 10.9.2019.
