Pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon hyöty sydän- ja aivoinfarktien sekundaaripreventiossa tiedetään. Sen sijaan primaaripreventiossa se ei terveitä vanhuksia hyödytä.
Asiaa testattiin Australiassa ja Yhdysvalloissa yli 70-vuotiailla miehillä ja naisilla (n = 19 114), jotka eivät sairastaneet sydänsairauksia, dementiaa tai olleet muuten raihnaisia. Tutkittaville annettiin joko 100 mg:n ASA-annos (n = 9 525) päivässä tai lumelääkettä (n = 9 589). Ensisijaisena tulostapahtumana oli kuolema, dementia tai fyysinen liikuntakyvyn heikkeneminen, toissijaisina vuotokomplikaatiot ja sydänsairaudet (fataalit/ei-fataalit infarktit sydämessä tai aivoissa tai sairaalahoitoa vaativa sydämen vajaatoiminta). Keskimääräinen seuranta-aika oli 4,7 vuotta.
Sydäntapahtumia oli ASA-ryhmässä 10,7 ja lumeryhmässä 11,3/1 000 henkilövuotta (riskisuhde 0,95; 95 %:n LV 0,83–1,08). Vuotokomplikaatioita oli ASA-ryhmässä 8,6 ja lumeryhmässä 6,2/1 000 henkilövuotta (1,38; 1,18–1,62, p < 0,001).
Pieni ASA-annos ei tämän tutkimuksen mukaan ole siis ihmepilleri muuten terveille vanhuksille. Se näyttää estävän koolonpolyyppien kasvamista ja ehkä vähän kolorektaalisyöpiä, mutta terveille siitä ei ole hyötyä sydäntapahtumien tai muiden vanhenemisen liitännäissairauksien ehkäisyssä – päinvastoin vuotokomplikaatiot lisääntyivät. Samassa arvovaltaisessa lehdessä raportoitiin myös, että ASA ei vaikuta vanhusten kokonaiskuolleisuuteen, dementiaan tai fyysisen hyvinvoinnin säilymiseen.
Teksti: Hannu Paajanen
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 6/2019.
