Talvesta tulee monelle suomalaiselle mieleen pimeys, eikä syyttä. Talvipäivän seisauksena (joko 21.12. tai 22.12.) päivän pituus on Helsingissä alle kuusi tuntia, Jyväskylässä noin viisi tuntia ja Rovaniemellä vain runsaat kaksi tuntia.
Napapiirin pohjoispuolella kaamos tarkoittaa, sitä että aurinkoa ei näy ollenkaan. Nuorgamissa valoton aika kestää melkein kaksi kuukautta. Lähempänä napapiiriä kaamosaika on lyhyempi.
Harmaina päivinä, joita tavallisesti on runsaasti marraskuusta tammikuulle, valoa on niukasti. Usein keskipäivälläkin valoa on enemmän sisällä kuin ulkona.
Pitkään jatkuva pimeys on harvan mielestä mukavaa, mutta osalle sen vaikutukset voivat olla vakavia. Heillä kaamos aiheuttaa masennusta.
Masennus vai kaamosmasennus?
Kaamosmasennuksella tarkoitetaan pimeinä talvikuukausina toistuvasti ilmenevää masennustilaa. Sen oireita ovat surullisuus, alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen. Myös arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet ovat tavallisia. Joillain potilailla ilmenee unentarpeen ja ruokahalun kasvua, fyysisen aktiivisuuden vähenemistä ja seksuaalisen halukkuuden heikentymistä.
Kaamosmasennuksen oireet muistuttavat tavallisen masennuksen oireita. Tilat voi silti erottaa toisistaan.
Kaamosmasennuksen oireet voimistuvat iltapäivisin ja ne toistuvat vuosittain samaan aikaan, eli talvisin. Oireita alkaa tulla lokakuun kieppeillä ja ne ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun. Olo helpottaa helmi-maaliskuussa ja kesällä oireet häviävät. Ensimmäiset kaamosmasennuksen oireet ilmenevät keskimäärin 20–30 vuoden iässä.
Kaamosrasitus ei ole masennus
Se, että ihminen on talvisin väsyneempi kuin kesällä ei vielä tarkoita, että hänellä on kaamosmasennus. Väsymys ja alakuloisuus voi selittyä nimittäin kaamosrasituksella, josta kärsii noin 10–30 prosenttia väestöstä. Kaamosmasennus on harvinaisempaa ja sitä sairastaa vain noin prosentti suomalaisista. Kaamosrasituksen oireita ovat makeannälkä, lihominen, väsymys ja liikaunisuus.
Kirkasvalolamppu helpottaa oloa
Kaamosoireilun tehokkain hoito on talvikuukausina silmien kautta otettu valohoito. Tutkimusten mukaan jopa neljä viidestä kaamosmasennuksesta kärsivästä toipuu, jos valohoito toteutetaan oikein. Kirkasvalohoidon aikana henkilön tulisi viettää päivittäin 30–60 minuuttia kirkkaassa keinovalossa.
Valohoidon on todettu toimivan tehokkaimmin, jos se otetaan aamuisin 5.30–9.00 välisenä aikana. Hoito on sitä tehokkaampaa, mitä aikaisemmin sitä otetaan. Siksi lampun eteen kannattaa istahtaa heti aamusta. Hoidon aikana pitää istua riittävän lähellä laitetta. Suositusetäisyys on laitekohtainen, joten se kannattaa tarkistaa laitteen käyttöohjeista.
Niin aikaisin ei kuitenkaan pidä herätä, että silmät eivät pysy auki. Lamppu nimittäin toimii, kun silmät altistuvat voimakkaalle valolle. Valoon ei kuitenkaan tarvitse katsoa suoraan. Riittää, että valo heijastuu epäsuorasti silmiin. Tämä vähentää aivojen käpyrauhasen tuottaman ja unta säätelevän melatoniini-hormonin määrää.
Kuntoliikunta lisää valohoidon tehoa
Kirkasvalohoidon vaikutukset alkavat näkyä noin viikon hoitojakson jälkeen. Valohoitoa suositellaan jatkettavaksi joko 12 viikon jaksoina tai keskeytyksettä vähintään viitenä aamuna viikossa helmikuuhun saakka. Tämä johtuu siitä, että oireet uusiutuvat tavallisesti 13 viikon kuluttua valohoidon päättymisestä.
Säännöllisen kuntoliikunnan on huomattu lisäävän kirkasvalohoidon tehokkuutta. Etenkin ulkoilu aamulla kirkkaassa auringonvalossa vähentää kaamosmasennuksen ja kaamosrasituksen oireita – ilman lampun käyttöäkin. Ongelmana on se, että aurinkoisia aamuja on talvella vähän ja epäsäännöllisesti.
Kaamosmasennuksesta kärsiminen voi antaa myös hyvän syyn ulkomaan matkaan. Viikonkin ongelmitta sujunut matka etelän auringonvaloon voi lievittää oireita. Aurinkomatkan vaikutus kaamosmasennuksen oireisiin saattaa kestää pari viikkoa paluun jälkeen.
Milloin hoitoon?
Jos oireesi viittaavat kaamosmasennukseen, kannattaa asiasta keskustella omalääkärin tai psykiatrin kanssa. Silloin saat asianmukaiset ohjeet valohoidon käyttämisestä. Valohoidon ohella kaamosmasennuksen hoidossa voidaan käyttää myös depressiolääkkeitä tai lyhytpsyoterapiaa.
8 faktaa kirkasvalolampuista
1. Kirkasvalolamppu on hoitoetäisyydellään normaalia kotivalaisinta kirkkaampi lamppu.
2. Kirkasvaloksi saa kutsua laitetta, jonka valomäärä on hoitoetäisyydeltä mitattuna vähintään 2 500 luksia.
3. Monissa kirkasvalolampuissa on peräti 10 000 luksia, kun taas sisävalaistuksen valomäärä on tavallisesti alle 500 luksia.
4. Kirkasvalolamppu matkii auringonvaloa, mutta siitä on suodatettu UV-säteily pois.
5. Verkkokalvon ja linssin sairauksista kärsivien pitää kysyä silmälääkärin mielipidettä ennen hoidon aloittamista.
6. Kirkasvalo voi aiheuttaa herkimmille päänsärkyä, levottomuutta tai pahoinvoinnin tunnetta
7. Joillakin yksittäisillä henkilöillä kirkasvalohoito on aiheuttanut manian tai hypomanian oireita. Tämän takia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien henkilöiden pitää käyttää hoitoa harkiten.
8. Viralliset kirkasvalolamput on sertifioituja. Näistä pitää löytyä siis lääkintälaitteen CE-merkintä ja nelinumeroinen koodi.
Lähde:
Terveyskirjasto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tarkastanut:
Timo Partonen
tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
