Lapsuuden aikaisilla elinolosuhteilla näyttää olevan yhteys muistisairauden riskiin, ilmeni Helsingin yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.
Kohonnut muistisairauden riski havaittiin henkilöillä, jotka olivat lapsena asuneet ahtaasti tai asuneet perheissä, joissa isä oli yksinhuoltaja.
Perheissä, joissa isä oli yksinhuoltaja, toinen vanhempi oli useimmiten kuollut.
Myös asuminen Itä- ja Pohjois-Suomessa lisäsi muistisairauden riskiä.
Asumisen ahtaus liittyi todennäköisesti laajemmin huono-osaisuuteen.
– Tutkimustulosten perusteella näyttääkin siltä, että lapsiperheiden huono-osaisuudella voi olla hyvin kauaskantoisia terveysvaikutuksia, toteaa väitöskirjatutkija Kaarina Korhonen tiedotteessa.
Myös asuminen Itä- ja Pohjois-Suomessa lisäsi muistisairauden riskiä.
Tieto lapsuuden elinolosuhteista saatiin vuoden 1950 väestölaskenta-aineistosta. Tieto muistisairaudesta poimittiin Kelan, THL:n sekä Tilastokeskuksen rekistereistä otoshenkilöiden ollessa 50-83-vuotiaita.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
