Mikä on silmän pohjan kostea ikärappeuma?
Silmänpohjan ikärappeuma eli seniili makuladegeneraatio on Suomessa ja länsimaissa yleisin ikääntyneiden näkövammaisuuden aiheuttaja. Maailmanlaajuisesti tällaisia potilaita on noin 50 miljoonaa, ja heistä kolmannes on näkövammaisia.
Silmänpohjan ikärappeumaa esiintyy 65–74-vuotiaiden ikäluokassa 10–15 prosentilla, 75–84-vuotiaista 25 prosentilla, ja 85 vuotta täyttäneistä 30 prosentilla.
Suomessa arvioidaan noin 100 000 henkilön sairastavan silmänpohjan ikärappeumaa, joka aiheuttaa 60 prosenttia eläkeikäisten (yli 65-vuotiaiden) näkövammoista.
Noin tuhannen ihmisen näkö vammautuu vuosittain ikärappeuman takia. Ikärappeuma on elämänlaatua heikentävä sairaus, joka rinnastetaan vaikeaan sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen, syöpään tai kroonisiin nivelsairauksiin.
Ikärappeumapotilaat tarvitsevat arkiaskareissaan lähiomaisten ja kotisairaanhoidon säännöllistä tukea.
Mitkä ovat sairauden riskitekijät?
Ikääntymisen lisäksi silmänpohjan ikärappeuman riskitekijöitä ovat geneettiset syyt, tupakointi, valtimonkovettumistauti, verenpainetauti, hyperkolesterolemia, ylipaino ja epäterveellinen ruokavalio.
Millaisia oireita silmän pohjan kostea ikärappeuma aiheuttaa?
Ikärappeuman tyypillisiä oireita ovat monimuotoiset lähi- ja kaukonäön häiriöt. Keskeiseen näkökenttään ilmaantuu tumma varjostuma, suorat viivat tai rajapinnat vääristyvät ja värinäkö heikkenee. Yleensä perifeerinen näkökenttä säästyy ja potilaille jää liikkumisnäkö.
Miten sairaus todetaan?
Kostean ikärappeuman diagnostisena kriteerinä ovat suonikalvosta muodostuvat uudet verisuonet, jotka tunkeutuvat verkkokalvolle, vuotavat herkästi verkkokalvon terävänäköalueelle ja aiheuttavat kudoksen turvotuksen ja näön heikkenemisen.
Diagnostiikassa on olennaisinta sairauden kuivan ja kostean muodon erottaminen toisistaan. Oirekuva on usein sama, mutta kostean tautimuodon oireet etenevät nopeasti päivissä ja viikoissa.
Diagnoosiluokittelu tehdään anamneesin, näöntarkkuuden määrityksen, biomikroskooppitutkimuksen, fluoreseiiniväriainetutkimuksen (FAG) ja verkkokalvon valokerroskuvauksen (OCT) perusteella. Indosyaniinivihreäväriainetutkimusta (ICG) käytetään tarvittaessa diagnoosin selvittämisessä.
Kosteaa ikärappeumaa sairastavat potilaat tulisi hoitaa silmätautien klinikassa kuukauden kuluessa oirekuvan ilmaantumisesta. Kostean ikärappeuman hoito on mullistunut viime vuosina hyvien hoitotulosten ansiosta, mutta myös voimakkaasti lisääntyneen silmäklinikoiden kuormituksen vuoksi.
Miten kostea ikärappeuma kehittyy?
Ikärappeuma esiintyy alueella, jossa on elimistön voimakkain verenvirtaus pinta-alaan suhteutettuna. Verkkokalvon terävänäköalue altistuu krooniselle hapetusstressille, joka yhdessä monien riskitekijöiden kanssa johtaa ikääntyessä verkkokalvon pigmenttiepiteelisolujen rappeutumiseen, hermosolujen vaurioon ja näön heikkenemiseen.
Miten sairautta hoidetaan?
Suurimmalla osalla (80–90 %) ikärappeumapotilaista on sairauden kuiva muoto, johon ei toistaiseksi ole tehokasta hoitoa.
Sen sijaan kostean ikärappeuman etenemistä voidaan nykyisin tehokkaasti estää ajoissa aloitetulla hoidolla. Siinä injisoidaan silmän sisälle lasiaiseen verisuonikasvutekijöiden (VEGF) estäjiä.
Tarvittavien injektioiden määrä ja pistosväli vaihtelevat yksilöllisesti, mutta kosteaa ikärappeumaa sairastava potilas saa vuosittain keskimäärin 5–8 injektiota.
Aktiivisen ikärappeumatutkimuksen myötä lähitulevaisuudessa on odotettavissa pidempivaikutteisia VEGF-estäjiä kostean ikärappeuman hoitoon samoin kuin hoitovaihtoehtoja yleisempänä esiintyvään kuivaan ikärappeumaan.
Lähde:
Lääkärilehti 37/14: Silmänpohjan kostean ikärappeuma pitää hoitaa ajoissa
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Kai Kaarniranta
professori, ylilääkäri
Itä-Suomen yliopisto, KYS, silmätaudit
Kuva:
Panthermedia
