Suomalaiset ovat adoptoineet sienien syömisen perinteen sekä lännestä että idästä. Läntinen ja itäinen sienikulttuuri poikkeavat toisistaan selvästi suhtautumisessa siihen, mikä sieni on syötävä ja mikä ei.
Ei siis ihme, että myös näkemykset sekä sienien syömäkelpoisuudesta että myrkyllisyydestä vaihtelevat Suomessa edelleen. Biologisessa mielessä sieni luokitellaan myrkylliseksi, jos se sisältää myrkkyä. Myrkyllisiä sienilajeja kasvaa Suomessa puolisensataa, vakavia oireita aiheuttavia lajeja puolenkymmentä.
Joitakin myrkyllisiä sieniä voidaan kuitenkin oikein käsiteltynä syödä, jopa suurena herkkuna. Toisaalta hyviksi ruokasieniksi luokiteltujen sienten syöminen saattaa aiheuttaa oireita esimerkiksi pilaantumisen tai sienten sisältämää disakkaridia pilkkovan entsyymin puutteen takia.
Sienen tunnistaminen auttaa hoidossa
Tyypillisessä sienimyrkytystapauksessa pikkulapsen kädestä löytyy sieni, josta puuttuu pala, tai lapsen suusta löytyy pala sientä. Aikuisilla taas herää sieniaterian jälkeen - usein vasta oireiden ilmaantuessa - huoli, olisiko joku syödyistä sienistä sittenkin ollut myrkyllinen.
Sienen tunnistaminen auttaa ratkaisevasti hoidon ja sen intensiteetin valinnassa, joten tunnistamisen eteen kannattaa tehdä työtä. Useimmiten riittää, että pystytään varmistumaan, ettei kysymyksessä ole hengenvaarallinen sieni. Sienen tunnusmerkkien lisäksi auttaa tieto kasvupaikasta.
Asiantuntijuus ei aina suojaa poimijaa sekaannuksilta luotettavasti. Esimerkiksi vakavissa valkokärpässienimyrkytyksissä on huomattavan usein ollut mukana kokenut sienestäjä, jopa "asiantuntija", joka jostain syystä, esimerkiksi ikänäön vuoksi, on erehtynyt kohtalokkaasti.
Hoitohenkilökunta voi saada yliopistojen sienitutkijoilta ja paikkakunnan sienineuvojilta ratkaisevan avun, jos tunnistettavaa sientä on edes jonkin verran jäljellä. Päivystyspisteiden kannattaa varautua sieniaikaan selvittämällä etukäteen, mistä ja miten tunnistusapua voi saada.
Annoskoko vaikuttaa myrkytykseen
Sienimyrkytystä tai sen epäilyä arvioitaessa merkitystä on paitsi sienellä, myös annoksella. Käytännön kannalta on tärkeä erottaa, onko kyse maistamisesta vai syömisestä.
Vakavat sienimyrkytykset ovat Suomessa aina liittyneet sienten syömiseen. Sieniruoassa on siis ollut yksi tai useampia myrkyllinen sieni.
Pienen palan maistaminen, josta pikkulasten myrkytysepäilyissä yleensä on kysymys, ei aiheuta vakavan sienimyrkytyksen vaaraa ainakaan, jos kysymyksessä on hoidetun pihapiirin alueelta poimittu sieni.
Sienimyrkytysten hoito
Jos on syytä epäillä potilaan syöneen myrkyllistä sientä, hänelle annetaan lääkehiiltä: aikuiselle 50 grammaa ja lapselle 1 g/kg. Jos kyseessä on valkokärpässieni (tai kavalakärpässieni), suippumyrkkyseitikki tai raaka korvasieni eikä potilas ole jo oksentanut, voi myös mahan tyhjennystä harkita. Edellytyksenä tietysti on, että sienen syömisestä on kulunut niin vähän aikaa (alle 6 h), että sientä voi todennäköisesti vielä olla mahalaukussa.
Ohessa kerrotaan, minkälaisia oireita eräät sienimyrkytykset aiheuttavat ja miten myrkytyksiä tulisi hoitaa.
Valkokärpässieni, kavalakärpässieni ja myrkkynääpikkä
➤ Sienten solumyrkyistä merkittävimpiä ovat amatoksiinit, joita on eniten kavalakärpässienessä ja vähiten myrkkynääpikässä. Amatoksiinit imeytyvät nopeasti ruuansulatuskanavasta. Ne häviävät nopeasti verenkierrosta sitoutuen solujen RNA-polymeraasi II:een ja estäen proteiinisynteesiä, ensin suolen seinämässä, sitten maksassa ja munuaisten proksimaalitubuluksissa.
➤ On viitteitä siitä, että amatoksiinit läpäisevät istukan ja niitä erittyy äidinmaitoon, mikä on otettava huomioon, jos sienimyrkytyspotilas on raskaana tai imettää.
➤ Amatoksiinit eivät aiheuta oireita heti, koska ne eivät ärsytä suolistokanavaa paikallisesti.
➤ Vakava myrkytys johtaa maksan tuhoutumiseen ja maksansiirron tarpeeseen 4-8 päivän kuluessa syömisestä. Ilman maksansiirtoa kuolema on seurannut 6-16 vuorokauden kuluessa syömisestä.
➤ Jos lapsi on maistanut tai hänen epäillään maistaneen pienen määrän valkokärpässientä ja hän on oireeton, annetaan kerta-annos lääkehiiltä. Jos nielty määrä on murusta isompi tai annos epämääräinen, on syytä toimittaa lapsi sairaalaseurantaan ja antaa hänelle lääkehiiltä toistuvasti. Lapsi voidaan kotiuttaa, jos mitään oireita ei kehity vuorokaudessa.
➤ Jos potilas on syönyt valkokärpässientä (esim. sieniateria) ja/tai hänellä on amatoksiinimyrkytykseen viittaavia oireita, voidaan harkita suolihuuhtelua. Lääkehiiltä annetaan aloitusannoksen jälkeen toistuvasti neljän tunnin välein 25 g aikuiselle, 10 g lapselle kolmen vuorokauden ajan.
➤ Alkuvaiheen ripulia ei pidä hoitaa suolen liikkuvuutta hidastavilla lääkkeillä, koska osa toksiineista poistuu ripulin mukana. Nestetasapainon häiriöt sen sijaan kannattaa korjata huolella.
➤ Antidoottihoito silibiniinillä tulisi aloittaa nopeasti. Se voi estää amatoksiinien pääsyn maksasoluun.
➤ Jos potilas on syönyt vähintään yhden valko- tai kavalakärpässienen tai hänelle kehittyy etenevän maksavaurion merkkejä, tulisi potilasta hoitavan lääkärin ottaa pikaisesti yhteys HYKS Kirurgisen sairaalan elinsiirtoyksikköön MARS-hoidon harkitsemiseksi ja mahdolliseen maksansiirtoon varautumiseksi.
➤ Oleellisia laboratoriotutkimuksia valkokärpässienimyrkytyspotilaan seurannassa ovat nestetasapainon ja munuaistoiminnan seuranta alkuvaiheen suolisto-oireisiin liittyen ja sen jälkeen maksan toimintaa kuvaavien muuttujien seuranta.
➤ Vaaran voidaan katsoa olevan ohi, jos mitään maksavaurioon viittaavia oireita tai löydöksiä ei ole kehittynyt kolmantena vuorokautena sienten syömisestä.
Suippumyrkkyseitikki
➤ Seitikkilajeja on satoja, ne ovat yleisiä ja varsin samannäköisiä. Seitikeistä vakavia myrkytyksiä aiheuttaa Suomessa vain 1970-luvulla tietoisuuteen noussut suippumyrkkyseitikki. Se on valkokärpässienen ohella tärkein Suomessa vakavia myrkytyksiä ja kuolemia aiheuttava sieni.
➤ Suippumyrkkyseitikin toksiineista tärkeimpänä pidetään nefrotoksista orellaniinia. Eläinkokeiden mukaan se on nopeasti imeytyvä ja sen arvellaan sitoutuvan nopeasti munuaiskudokseen. Tarkkaa toksista mekanismia ei tunneta, kuten ei toksista annostakaan. Lisäksi toksisuus näyttäisi vaihtelevan yksilöittäin.
➤ Seitikkimyrkytyksen oirekuva on kolmivaiheinen. Alkuvaihetta seuraava oireeton latenssiaika (aika myrkytyksen ja oireiden alkamisen välillä) voi vaihdella 12 tunnista 14 vuorokauteen, mediaaniksi on arveltu kolmea vuorokautta. Varsinaiset merkittävät myrkytysoireet ilmaantuvat vakavassa myrkytyksessä 2-3 päivässä, sitä lievemmässä 6-10 tai joskus jopa 20 päivän kuluttua sienten syömisestä. Myrkytys on yleensä sitä vakavampi, mitä nopeammin ja voimakkaampina oireet ilmaantuvat.
➤ Vakavassa myrkytyksessä latenssivaiheen jälkeen kuvattuja oireita ovat polttava tunne suussa, väsymys, päänsärky, yleinen sairauden tunne, lihas-, vatsa- ja selkäkivut sekä arkuus munuaisten seudussa. Aluksi ilmenee runsasvirtsaisuutta, mutta munuaistoiminnan pettäessä virtsantulo alkaa vähentyä päättyen virtsattomuuteen.
➤ Jos potilaan tiedetään tai epäillään syöneen suippumyrkkyseitikkiä ja hän tulee hoitoon alle 12 tunnin kuluessa siitä, annetaan lääkehiiltä aloitusannos, aikuiselle 50 g ja lapselle 1 g/kg. Jos potilas on vain maistanut sientä, lääkehiilen antamisen kriteereinä voi pitää samoja annoksia kuin valkokärpässienimyrkytyksessä. Myös mahantyhjennystä voidaan harkita samoin kriteerein kuin valkokärpässienimyrkytyksessä.
➤ Jos potilaan vahvasti epäillään tai hänen tiedetään syöneen suippumyrkkyseitikkiä, tapaus kuuluu aina lääkärin hoitoon ja seurantaan. Koska myrkytys voi olla vakava eikä mitään varmaa keinoa vähentää myrkkyvaikutusta tunneta, kannattanee potilaalle antaa lääkehiiltä toistetusti 5-7 vuorokauden ajan samaan tapaan kuin valkokärpässienimyrkytyksessä.
➤ Näyttöä lääkehiilen tehosta ei ole, mutta teoreettisin perustein on ajateltavissa, että lääkehiilen antaminen toistuvasti saattaa nopeuttaa toksiinien eliminaatiota. On kuitenkin otettava huomioon, että lääkehiili sitoo myös potilaan mahdollista säännöllistä lääkitystä.
➤ Myrkytyksestä toipuminen on yleensä hidasta ja saattaa kestää kuukausia tai jopa vuosia. Vaikeimmissa tapauksissa potilas jää akuuttivaiheen jälkeenkin dialyysiin. Enemmistö potilaista pääsee pois dialyysistä munuaisten äkillisen vajaatoiminnan korjaannuttua. Noin 10–15 prosentille vaikeaan myrkytykseen sairastuneista jää jäljelle krooninen vajaatoiminta, joka vähitellen johtaa uudestaan dialyyseihin ja lopulta munuaisensiirtoon.
➤ Suippumyrkkyseitikkimyrkytyksissä kuolleisuus on nykyisin hoitomahdollisuuksin pieni ja liittyy yleensä hoidon komplikaatioihin.
➤ Henkilö, jonka epäillään tai tiedetään syöneen suippumyrkkyseitikkiä, joutuu elämään jopa viikkoja epätietoisuudessa, kehittyykö myrkytys ja kuinka vaikea myrkytys on. Ainoa keino saada lisää selvyyttä tilanteeseen on tunnistaa sieni.
Korvasieni
➤ Korvasieni on paitsi myrkyllinen myös syötävä, suorastaan herkullinen, oikein käsiteltynä.
➤ Sienen sisältämä neurotoksinen myrkky gyromitriini häviää vesiliukoisena ja nopeasti haihtuvana sienestä keitettäessä, mutta ei täysin.
➤ Ei tiedetä, kuinka suuri määrä korvasientä riittää aiheuttamaan myrkytyksen. Tilanteeseen vaikuttaa tietysti myös käsittelytapa: onko kysymys raaoista vai huonosti käsitellyistä sienistä.
➤ Gyromitriini kaasuuntuu ja suljetussa tilassa myrkyllisen höyryn hengittäminen voi aiheuttaa myrkytyksen siinä missä väärin käsitellyn sienen syöminenkin.
➤ Ilmeisesti myös oikein käsitellyistä korvasienistä valmistettu ateria voi aiheuttaa lieviä ohimeneviä oireita.
➤ Suomessa ei ole tiettävästi sattunut korvasienen aiheuttamia kuolemia yli 50 vuoteen ja vakavat tai edes sairaalahoitoa vaativat myrkytykset ovat harvinaisia. Objektiivisesti arvioiden korvasientä voidaan pitää selvästi vähemmän vaarallisena kuin valkokärpässientä ja suippumyrkkyseitikkiä. Vakava ja jopa hengenvaarallinen myrkytys on kuitenkin erityistilanteessa mahdollinen.
➤ Korvasienimyrkytyksen oireet alkavat yleensä 5-8 tunnin kuluttua syömisestä, mutta oireeton aika voi olla 2-24 tuntia, jopa 36 tuntia. Keitinhöyryjen hengittämisen jälkeen oireet alkavat nopeammin, 2-8 tunnissa.
➤ Oireet saattavat kestää jopa pari vuorokautta. Vaikeassa myrkytyksessä kehittyy maksavaurio, syvä tajuttomuus ja hyvin harvoin kouristuksia. Suoraa munuaisvaikutusta gyromitriinillä ei katsota olevan.
➤ Jos riittämättömästi käsiteltyjä, esimerkiksi kuivattuja mutta ei liotettuja, korvasieniä on syöty ateriaksi tai raakoja on "maistettu" potilaalle annetaan kerta-annos lääkehiiltä.
➤ Oireetonta ja lievästi vatsaoireista potilasta voidaan seurata kotona. Jos potilaalla on neurologisia oireita tai voimakkaita suolisto-oireita, on sairaalaseuranta aiheellista. Potilas kuuluu sairaalaan, jos hän on syönyt ateriaksi käsittelemättömiä, esimerkiksi suoraan pannulla paistettuja tai raakoja korvasieniä, vaikka oireita ei vielä olisi ehtinyt kehittyä. Myös mahan tyhjennystä tulee harkita, ellei potilas ole jo oksentanut useita kertoja.
Pantteri-, puna- ja ruskokärpässieni
➤ Vesiliukoiset iboteenihappo ja muskimoli ovat pantteri-, puna- ja ruskokärpässienten myrkkyjä. Lähinnä Lounais-Suomessa ja etelärannikolla kasvava pantterikärpässieni sisältää enemmän toksiineja kuin koko maassa erittäin yleinen punakärpässieni. Melko yleinen ruskokärpässieni sisältää em. toksiinien lisäksi muskariinia tai sen kaltaista toksiinia.
➤ Iboteenihappoa ja muskimolia sisältäviä sieniä on käytetty niiden humalluttavien vaikutusten vuoksi väärin jo satojen vuosien ajan. Sientä on syöty raakana, juotu uutteena tai poltettu.
➤ Pantteri- ja ruskokärpässientä on poimittu erehdyksenä ruokasienenä. Punakärpässienen osalta ei sekoittamisriskiä yleensä ole, mutta ulkonäkönsä vuoksi sieni kiinnostaa lapsia ja he saattavat maistella sitä.
➤ Punakärpässieni on yleensä ollut toiseksi yleisin sieni, jota Myrkytystietokeskukseen tulleet sienikyselyt koskevat. Yleisin on sieni, jota ei ole pystytty tunnistamaan.
➤ Yksi punakärpässienen lakki voi aiheuttaa myrkytysoireita. Keittäminen vähentää, mutta ei kokonaan poista myrkyllisyyttä. Myrkytystietokeskuksen tiedossa on muutamia tajunnan heikkenemiseen ja tajuttomuuteen johtaneita myrkytyksiä.
➤ Puna- ja pantterikärpässienimyrkytyksen oireet alkavat 30–90 minuutin kuluessa sienen syömisestä ja myrkytys on ohi 4-12 tunnissa.
➤ Ruskokärpässienimyrkytyksen oireet alkavat hieman hitaammin, 1-2 tunnissa. Niissä on esiintynyt sekä punakärpässienelle että muskariinia sisältäville sienille tyypillisiä myrkytysoireita.
➤ Myrkkyjen imeytymisen estämiseksi voidaan antaa lääkehiiltä, jos se päästään antamaan nopeasti sienen syömisen jälkeen. Yleensä riittää, että potilasta seurataan rauhallisessa ympäristössä ja oireita hoidetaan tarpeen mukaan. Vakavissa ruskokärpässienimyrkytyksissä voi atropiinin antamisesta olla hyötyä. Oireetonta tai vähäoireista (esim. vatsaoireet, lievä väsymys) potilasta voi seurata kotona.
Erityistilanteet
Erityistilanteessa moni muukin sieni voi aiheuttaa hoitoa vaativan myrkytyksen. Myrkytyksen syntyyn vaikuttavat myrkyn ja sen annoksen lisäksi altistuneen henkilön erityispiirteet, kuten perussairaudet tai geneettiset tekijät. Oireisiin ja lopputulokseen vaikuttaa tietysti myös hoito.
Näin on myös sienimyrkytyksissä. Eri tekijöiden yhteisvaikutuksena voi joskus syntyä hoitoa vaativa tai jopa hengenvaarallinen myrkytys. Ei pidä myöskään unohtaa, että sienien syömisen aiheuttamat oireet voivat joskus johtua myös niihin joutuneesta tai lisätystä toksisesta aineesta.
Apua sienten tunnistamiseen löytyy Luontoportista.
Kirjoittanut:
Kalle Hoppu
LKT, professori, ylilääkäri,
Myrkytystietokeskus, HUSLAB
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
