Noin kahdensadan viime vuoden aikana tapahtunut selkänikaman solmun pyöristyminen on saattanut heikentää nikamien kestävyyttä ja välilevyjen terveyttä.
Tämä ilmenee Oulun yliopistossa tarkastettavasta arkeologian alan väitöstutkimuksesta .
Nikaman solmun muodossa ei evoluution aikana ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. Noin kahdensadan viime vuoden aikana tapahtuneet muutokset kuitenkin viittavat siihen, että nikaman solmu on pyöristynyt. Tällä saattaa olla vaikutusta nikaman kestävyyteen ja välilevyjen terveyteen.
Ikääntymisestä johtuva luukato vaikuttaisi historiallisella populaatiolla olleen pienempi kuin tämän päivän ihmisellä. Varsinkin naisilla luukato oli vähäisempää vielä noin sata vuotta sitten. Syynä kumpaankin lyhyen aikavälin muutokseen arvellaan olevan vähentynyt fyysinen liikunta.
Liikkumaton elämäntapa tuo uusia terveyshaasteita
Evolutiivisia muutoksia tarkasteltiin tutkimalla, miten nikaman solmun muoto eroaa nykyihmisten, Afrikan apinoiden ja fossiilisten ihmisapinoiden välillä. Lisäksi tutkittiin nikaman luuntiheysmittoja Afrikan apinoilla ja miten ne eroavat ihmisistä.
Lyhyemmän aikavälin muutoksia tarkasteltiin tutkimalla nikaman solmun koko- ja muotoeroja suomalaisten arkeologisten yksilöiden (1600–1800-luvuilta) ja modernien nykyihmisten (aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohorteista) välillä.
Luuntiheyden iällisiä muutoksia tutkittiin myös 1900-luvun amerikkalaisessa populaatiossa.
Työssä keskityttiin pääasiassa alaselkään, sillä se on yleisin selkäkivun ongelma-alue.
Tutkimus auttaa ymmärtämään, miten selkä on aikoinaan sopeutunut uuteen ryhtiin ja liikkumistapaan ja millainen vaikutus nykyisellä elämäntavallamme on nikamiin.
Elämäntapamme sisältää tällä hetkellä vähiten liikkumista koko historiamme aikana, mikä aiheuttaa uusia terveyshaasteita.
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
