Ylipaino ja lihavuus ovat Suomessa yleisiä. Vuoden 2012 FINRISKI-väestötutkimuksen mukaan 25–64-vuotiaista naisista 46 prosenttia ja miehistä 66 prosenttia on vähintään ylipainoisia (painoindeksi yli 24). Lihavia on naisista 19 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia (painoindeksi yli 29).
Lääkärilehdessä julkaistussa tiedeartikkelissa (22/2014) pohdittiin lihavuuden ryhmähoidon toimivuutta. Ohessa Potilaan Lääkärilehden tiivistelmä artikkelista.
Mikä painonhallintaryhmä?
Vaikeaa ja sairaalloista lihavuutta on hoidettu systemaattisesti HYKS:n Meilahden sairaalassa ryhmähoitona vuodesta 1984 lähtien. Painonhallintaryhmähoitoon pääsyn kriteerinä on vuosia ollut painoindeksi yli 40 kg/m².
Hoito-ohjelman rungon muodostavat ryhmätapaamiset. Lähes kaikissa ryhmissä ohjelman alkuun kuuluu erittäin niukkaenergisen ruokavalion noudattaminen 6–12 viikon ajan.
Mitä potilaiden pitää tehdä?
Ryhmätapaamisissa potilaita ohjattiin noudattamaan terveellisiä elämäntapoja liikunnan ja ruokavalion avulla. Samassa yhteydessä tehdään myös punnitus.
Suurin osa (96 %) ryhmistä käynnistyi ENE-ruokavaliolla. 1980-luvun potilaista 62 prosenttia ja 1990-luvulla 98 prosenttia noudatti ENE-ruokavaliota. Myöhemmillä vuosikymmenillä kaikki potilaat noudattivat ko. ruokavaliota.
Mikä on ENE-ruokavalio?
Erittäin niukkaenergiainen ruokavalio (ENE) tarkoittaa laihdutusmuotoa, jossa käytetään pääasiallisena ravintona kliinisiä laihdutusvalmisteita. Dieetti sisältää 500–800 kcal päivää kohden.
Ruokavalio sisältää proteiineja vähintään 50 grammaa, hiilihydraatteja 10–80 grammaa, välttämättömiä rasvahappoja vähintään kolme grammaa, sekä päivittäisen tarpeen vitamiineja ja hivenaineita.
Dieetin normaali kesto on 6—12 viikkoa, enintään kuitenkin 16 viikkoa. Dieetti tulisi toteuttaa terveydenhuollon ammattilaisten valvonnassa.
1980-luvulla ENE-jakso kesti noin kuusi viikkoa. Tällä hetkellä kesto on 10 viikkoa, mutta esimerkiksi juhlapyhien vuoksi jaksoa voidaan lyhentää.
Miten ryhmätapaamisten hyötyjä tutkittiin?
Tämän tutkimuksen ajalliset muutokset on selvitetty etupäässä vertailemalla kokonaisia vuosikymmeniä, joita ovat ainoastaan 1990- ja 2000-luvut. 1980-luvun aineistosta saatu tieto painottuu vuosikymmenen loppupuolelle. 2010-luvun tuoreimmat tiedot ovat alkuvuodelta 2013.
Kuinka monta ihmistä osallistui ryhmähoitoon?
1980-luvulla ryhmähoitoon osallistui 71 henkilöä, 1990-luvulla 541 henkilöä (mukaan lukien ne, joiden tarkkaa osallistumisvuotta ei voida osoittaa), 2000-luvulla 304 henkilöä ja 2010-luvulla 115 henkilöä. Ryhmää kohden potilaiden määrä vaihteli 10–20 välillä.
Millaisia muutoksia ryhmäläisten lähtöpainossa oli?
Ryhmäläisten lähtöpaino on noussut vuosi vuodelta. Naisten paino nousi 114,4 kilosta 131,1 kiloon ja miesten 133,7 kilosta 162,0 kiloon.
Keskimääräisen alkupainon nousu ei ole selitettävissä miesten ja naisten osuuden muutoksella, sillä naisten ja miesten suhde on pysynyt vuosikymmenten varrella varsin vakiona: noin 60–65 prosenttia osallistujista on ollut naisia ja 35–40 prosenttia miehiä.
Minkälainen yhteys oli iällä ja painolla?
Etenkin nuorten potilaiden lähtöpaino on noussut vuosikymmenestä toiseen huomattavasti nopeammin kuin väestön keskimääräinen painonnousu.
Nuorten miesten lähtöpaino suhteessa aloitusvuoteen on noussut voimakkaammin kuin nuorten naisten.
1980-luvulla keskimääräinen lähtöpaino alle 35-vuotiailla miehillä oli 134,3 kiloa (± 20,9) – lähes sama kuin yli 35-vuotiailla 135,4 kiloa (± 24,2).
2010-luvulla lähtöpaino oli jo korkeampi. Alle 35-vuotiaat miehet painoivat keskimäärin 174 kiloa (± 26,7 kg) ja yli 35-vuotiaat 163,3 kiloa (± 29,9 kg).
Kuinka suuri osa lopetti ryhmässä käymisen kesken?
Laihdutusohjelman etenemisen myötä ryhmien koko pieneni tasaisesti. Ensimmäisen kuuden viikon aikana 13 prosenttia jäi ryhmästä lopullisesti pois. Kahdentoista viikon jälkeen poisjääneitä oli 25 prosenttia.
ENE-ruokavaliolla laihduttaneiden keskeyttämisprosentti 12 viikkoon mennessä oli 1980-luvulla 20 prosenttia, 1990-luvulla 28 prosenttia, 2000-luvulla 26 prosenttia ja 2010-luvulla 17 prosenttia. Hoidon aikaisin keskeyttäneet olivat laihtuneet vähemmän kuin hoitoa jatkaneet.
Miksi ohjelma lopetettiin kesken?
25 prosenttia potilaista jää pois hoito-ohjelmasta 12 viikkoon mennessä.
Keskeyttäneet laihtuivat jo hoidon alussa vähemmän kuin hoitoon sitoutuneet. On siis vaikea erottaa, johtuuko keskeyttäminen huonosta laihdutustuloksesta vai kehno tulos siitä, että hoitoon sitoutuminen on alun perinkin ollut heikkoa.
Toisaalta keskeyttäneet voivat olla seuraavilla kerroilla hyvinkin motivoituneita hoidon loppuun viemiseen. Tiedetään myös, että vanhemmat ihmiset ja vähemmän masentuneet keskeyttävät hoidon harvemmin.
Millaisia olivat ryhmähoidon tulokset?
Painonlaskukäyrän muoto oli sama kaikkina vuosikymmeninä, vaikka osallistujien keskimääräinen paino olikin jatkuvasti noussut.
ENE-ruokavalion ansiosta paino laski eniten hoidon alussa, noin 12 ensimmäisen viikon aikana, jonka jälkeen lasku hidastui. Jokaisena vuosikymmenenä painonlaskumaksimi saavutettiin noin puolen vuoden kohdalla.
Vuoden kuluttua ENE-ruokavaliota noudattaneista ja potilaista, joille ei ollut tehty lihavuusleikkausta, 49 prosenttia (n = 92) oli laihtunut vähintään 10 prosenttia.
Paino laski kiloina sitä enemmän mitä enemmän sitä alun perin oli ollut. Vuoden kuluttua miehet olivat prosentuaalisesti laihtuneet merkitsevästi enemmän kuin naiset.
Mikä oli erittäin niukkaenergisen ruokavalion merkitys?
ENE-ruokavaliota noudattamalla laihdutus onnistui paremmin kuin ilman sitä. Viikkoon 16 mennessä ENE-ruokavaliota käyttävät olivat laihtuneet keskimäärin 9,2 prosenttia ja ilman sitä 6 prosenttia.
Saako ryhmähoidosta pitkäaikaisia laihdutustuloksia?
Aiemmissa laihdutustutkimuksissa on huomattu, että onnistuneen pitkäaikaistuloksen saavuttaneet liikkuvat runsaasti (noin tunti reipasta kävelyä päivässä), jatkavat vähäkalorisen ja vähärasvaisen ruoan syömistä, syövät säännöllisesti aamiaisen, punnitsevat itsensä säännöllisesti ja pääsevät pikaisesti lipsahduksista takaisin normaaliin tasaiseen arkiruokailuun. Heillä on kyky hallita nälkäänsä ja heillä on vähemmän masennusoireita.
Parempaa laihdutustulosta näyttäisi ennustavan myös suurempi painonpudotus laihdutuksen alussa, hoitoon sitoutuminen ja ENE-ruokavalion noudattaminen.
ENE-ruokavalio sellaisenaan johtaa hyvin usein painon takaisinnousuun, ja parhaat laihdutustulokset saadaankin kun siihen liitetään suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen hoito-ohjelma.
Tulevaisuuden haasteet?
Lihavuuden konservatiivinen hoito on halpaa; ryhmähoito maksaa noin 200 euroa/potilas. Siihen nähden tulokset (keskimäärin jopa 12 % painonlasku neljässä kuukaudessa) tuntuvat erittäin hyviltä. Yhä enemmän huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää pitkäaikaistulosten saavuttamiseen.
Tulevaisuuden haasteena on lihavuuden lisääntyminen ja sen vakavuusasteen paheneminen. Valtaosalla potilaista on useita vaikeahoitoisia lihavuuteen liittyvä kroonisia sairauksia, jotka toisaalta hankaloittavat laihtumista.
Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän joustavia hoitomalleja yksilöllisen ja ryhmähoidon yhdistämiseksi. Hoito-ohjelmia tulee kehittää kansallisesti yhtenäisiksi ja toisaalta alueellisiin resursseihin sopiviksi. Tämän tutkimuksen tulokset kannustavat jatkamaan hoidon kehittämistä. Vaikeankin lihavuuden konservatiivinen hoito kannattaa.
Artikkeli pohjautuu Lääkärilehdessä 22/2014 julkaistuun artikkeliin: "Sairaalloisen lihavuuden ryhmähoito on tuloksellista". Ks. alkuperäinen artikkeli liitteestä.
Kirjoittanut:
Mirjam Rongonen, Päivi Karpakka, Pertti Mustajoki, Timo Sane, Kirsi Pietiläinen (sidonnaisuudet löytyvät liitteestä)
Kuva: Panthermedia
