Runsaiden kuukautisten (aiemmin menorragia) objektiivinen määritelmä on yli 80 millilitran vuoto säännöllisen kierron (pituus 21–35) aikana. Käytännössä vuodon määrää on kuitenkin mahdotonta mitata tarkasti, joten subjektiivisesti runsailla kuukautisilla tarkoitetaan vuotoja, joiden runsaus heikentää naisen elämänlaatua.
Runsaiden kuukautisten esiintyvyys on noin 22–35 prosenttia, lisääntyen iän myötä. Runsaiden kuukautisten hoidolla pyritään parantamaan naisen elämänlaatua ja korjaamaan mahdollinen raudanpuuteanemia kuukautisvuotoa vähentämällä. Vuotojen lopettaminen kokonaan ei ole ensisijainen tavoite.
Yli puolessa tapauksissa syytä ei pystytä selvittämään. Runsaiden kuukautisten mahdollisia syitä voivat olla:
➤ kilpirauhasen vajaatoiminta
➤ diabetes
➤ lihavuus
➤ hyytymishäiriöt, kuten von Willebrandin tauti
➤ krooniset maksa-, munuais- ja sydänsairaudet
➤ SLE (systeeminen lupus erythematosus), eli systeeminen sidekudostauti
➤ antikoagulanttihoito
➤ kuparikierukka
➤ myoomat, eli kohdun lihaskyhmyt
➤ polyypit, eli hyvälaatuiset kohdun limakalvon kasvaimet
➤ adenomyoosi, eli sairaus, jossa kohdun limakalvon rauhasista muodostuneita pesäkkeitä kasvaa kohtulihaksen sisälle.
Runsaiden kuukautisten toteaminen
Runsaiden kuukautisten syytä voidaan selvittää perusterveydenhuollossa. Perussairauksien ja lääkitysten lisäksi selvitetään, ovatko kuukautiset olleet aina runsaat vai ovatko ne muuttuneet sellaisiksi ajan mittaan.
Kuukautisten kivuliaisuus on tärkeä tieto, koska se voi viitata joko endometrioosiin tai adenomyoosiin, minkä lääkäri ottaa huomioon hoitoa valittaessa. Ehkäisyn tarve ja hedelmällisyyden säilyttämisen toive kartoitetaan. Hoito on erilainen raskaaksi haluavalla ja ehkäisyä tarvitsevalla.
Perusverenkuvalla diagnosoidaan mahdollinen raudanpuuteanemia, lisäksi tutkitaan trombosyytit. Jos potilaalla on kilpirauhasen toiminnan häiriöön viittaavia oireita, kilpirauhasfunktio selvitetään TSH- ja T4V-määrityksillä.
Jos kuukautiset ovat alusta asti olleet runsaat ja potilaalla tai hänen lähisukulaisillaan on yleinen verenvuototaipumus, tehdään SPR:n hyytymistekijätutkimukset von Willebrandin taudin poissulkemiseksi.
Runsaiden kuukautisten ensisijainen hoito on lääkkeellinen, ja se tulisi aloittaa perusterveydenhuollossa. Ohessa on mahdollisia lääkehoitoja. Hoidon valinta riippuu potilaasta.
1. Traneksaamihappo raskaaksi haluaville
Traneksaamihappo ehkäisee plasminogeenin aktiivisuutta ja edesauttaa veren hyytymistä. Tromboosiriskiä sen ei ole kuitenkaan todettu lisäävän.
Hoidosta on apua noin puolelle potilaista, ja se vähentää vuotoa 20–60 prosenttia. Traneksaamihappohoidolla ei ole vasta-aiheita ja sillä on vain harvoin haittavaikutuksia, lähinnä pahoinvointia, vatsavaivoja ja ripulia saattaa esiintyä.
Lääke sopii henkilöille, jotka haluavat raskaaksi tai eivät jostain syystä halua hormonaalista hoitoa.
2. Yhdistelmäehkäisyvalmiste ei sovi kaikille
Yhdistelmäehkäisytabletit vähentävät puolella naisista vuodon määrää 20–50 prosenttia. Niiden etuna on samalla hoituva raskaudenehkäisy, hyvä teho kuukautiskipuihin ja mahdollisuus pitkään sykliin, jossa kolmen viikon liuskoja käytetään useampi peräjälkeen. Tällöin kuukautiset tulevat harvemmin.
Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden yleisimmät haittavaikutukset ovat mieliala- ja libido-ongelmat. Vakavampi haittavaikutus on laskimotukosriski, jonka vuoksi valmistetta ei tule määrätä yli 40-vuotiaille. Jos henkilö on aloittanut hoidon ennen 40-vuoden ikää, hän voi jatkaa sitä vielä yli 40-vuotiaanakin.
Lääke ei myöskään sovi: yli 35-vuotiaille tupakoiville henkilöille, tromboosialttiille naisille, henkilöille, jotka ovat sairastaneet laskimotukoksen, aurallista migreeniä sairastaville ja henkilöille, joilla on aktiivinen maksasairaus.
3. Keltarauhashormonitabletilla on useita haittavaikutuksia
Pidempisyklisellä tai jatkuvalla progestiinihoidolla vuodot niukkenevat ja saattavat jopa loppua, mutta kyseiseen hoitoon liittyy paljon haittavaikutuksia, kuten turvotusta ja pahoinvointia sekä pitkäaikaiskäytössä osteoporoosia.
4. Levonorgestreelikierukka sopii synnyttämättömillekin
Hormonikierukka (Mirena) hoito vähentää lähes kaikkien naisten kuukautisvuodon määrää merkittävästi (71–96 %), ja ensimmäisen vuoden jälkeen noin 20 prosentilta vuoto loppuu kokonaan.
Hormonikierukan etuna on myös luotettava ja pitkäaikainen raskaudenehkäisy. Hormonikierukka auttaa hyvin myös adenomyoosiin liittyviin runsaisiin ja kivuliaisiin kuukautisiin. Toisin kuin usein luullaan, hormonikierukka voidaan asettaa myös synnyttämättömälle naiselle, useimmiten ilman anestesiaa.
Hormonikierukan yleisimmät haittavaikutukset ovat tiputteluvuoto ja androgeeniset vaikutukset: ihon ja hiusten rasvoittuminen, ei-toivottu karvankasvu, turvotus ja ärtyisyys. Hormonikierukan ei ole todettu lisäävän tromboosiriskiä laskimotukosriskiä.
Joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli puolet naisista, joille hormonikierukka on asetettu runsaiden kuukautisten hoidoksi, poistattaa kierukan sivuvaikutusten takia ennen kuin viiden vuoden vaikutusaika on täyttynyt. Liian pikainen lopetus ei kuitenkaan kannata, sillä sivuvaikutukset vähenevät yleensä ajan mittaan. Esimerkiksi tiputteluvuoto on erittäin tavallista ensimmäisten 36 kuukauden ajan, mutta sen jälkeen tiputtelu yleensä vähenee.
5. Tulehduskipulääke voi vähentää vuotoa
Tulehduskipulääkkeet vähentävät kuukautisvuodon määrää ehkäisemällä prostaglandiinisynteesiä. Noin puolella potilaista vuoto vähenee 20–50 prosenttia, jos lääkkeitä otetaan säännöllisesti heti kuukautisten alettua.
Yleisimmät haittavaikutukset ovat maha-suolikanavan oireet. Tulehduskipulääkkeiden säännöllinen käyttö ei sovi von Willebrandin tautia sairastaville potilaille.
Kirurginen hoito erikoissairaanhoidossa
Jos lääkkeellinen hoito epäonnistuu, harkitaan kirurgista hoitoa. Jos kohtu on tunnustellen poikkeavan suuri, voidaan lähete erikoissairaanhoitoon tehdä myös ilman lääkehoitokokeilua.
Erikoissairaanhoidossa kohdun (ja sivuelinten) rakenne arvioidaan emättimen kautta tehtävällä kaikututkimuksella. Diagnostiikka tarkentuu nestetäyttöultraäänitutkimuksella, jossa vaginaalisen kaikututkimuksen yhteydessä ruiskutetaan kohtuonteloon pieni määrä keittosuolaliuosta, jolloin nähdään kohtuontelossa mahdollisesti olevat polyypit ja limakalvonalaiset myoomat. Ohessa erilaisia kirurgisia hoitovaihtoehtoja.
1. Termoablaatio ei sovi raskaaksi haluaville
Termoablaatiossa kohdun limakalvo tuhotaan pysyvästi bipolaarisen radiotaajuusenergian tai kuumalla nesteellä täytetyn lämpöpallon avulla. Hoidon edellytyksenä on säännöllinen, eikä merkittävästi suurentunut kohtuontelo. Hoidon teho pitkäaikaisseurannassa on hyvä: 85–95 prosenttia naisista saa hyvän avun runsaisiin kuukautisiin, ja noin 30 prosentilta vuodot loppuvat kokonaan.
Komplikaatiot ovat harvinaisia ja yleensä lieviä, lähinnä tulehduksia. Termoablaatio tehoaa parhaiten, jos potilas on yli 40-vuotias. Nykytekniikka mahdollistaa termoablaation tekemisen polikliinisesti paikallispuudutuksessa, mikä tekee toimenpiteestä potilaalle kevyen ja terveyspalvelun tuottajalle kustannustehokkaan. Sairauslomaa tarvitaan vain kaksi päivää.
Termoablaatio ei ole ehkäisymenetelmä. Potilas kärsii kuitenkin vaikeista komplikaatioista, jos hän tulee hoidon jälkeen raskaaksi. Ehkäisystä on siis huolehdittava. Termoablaation yhteydessä on mahdollista tehdä myös sterilisaatio kohtuontelon tähystyksessä.
2. Kohtuontelon muutokset voi poistaa tähystyksessä
Jos runsaiden kuukautisten syynä on kohdun runko-osan limakalvopolyyppi tai limakalvonalainen (submukoottinen) myooma, voidaan se poistaa kohtuontelon tähystyksessä, eikä kohtua tarvitse poistaa. Nykytekniikalla toimenpidehysteroskopia voidaan tehdä polikliinisesti paikallispuudutuksessa, ja sairauslomaa tarvitaan vain toimenpidepäivänä.
3. Kohdunpoisto on lopullinen ratkaisu
Kohdunpoisto on iso leikkaus, johon liittyy noin 3 prosentin vakavien komplikaatioiden riski. Noin 30 prosentille tulee jokin lievempi komplikaatio. Lisäksi se aiheuttaa pitkän työkyvyttömyyden ja sairausloman. On myös viitteitä siitä, että kohdunpoisto lisää pitkäaikaisseurannassa ilmaantuvan virtsainkontinenssin ja lantionpohjan toimintahäiriöiden riskiä.
Näin ollen kohdunpoisto tulee kyseeseen vasta, kun lääkkeelliset hoidot (ainakin hormonikierukka) ja riskeiltään vähäisempi kirurginen hoito on kokeiltu.
Kirjoittanut:
Sari Ahonkallio
LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, ylilääkäri
Terveystalo Oulu
Julkaistu Lääkärilehdessä 49/14. Lue artikkeli kokonaisuudessaan liitteestä. Mukana ovat myös lähteet.
