Tuoreen väitöstutkimuksen havainnot voivat selittää rukiin terveysvaikutuksia, kuten verensokeritasapainon paranemista ja sydän- ja verisuonitautiriskin pienenemistä.
Proviisori Ville Koistinen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että ruisleivän valmistuksessa käytettävä taikinajuuri sisältää maitohappobakteereja, jotka muokkaavat rukiin sisältämiä bioaktiivisia yhdisteitä. Bakteerit tuottavat myös haaraketjuisia aminohappoja ja niitä sisältäviä pieniä peptidejä, joiden on todettu olevan yhteydessä muun muassa insuliiniaineenvaihduntaan.
Ennen imeytymistään elimistöön suuri osa rukiin sisältämistä ainesosista päätyy suolistomikrobien muokattaviksi. Suoliston mikrobit tuottavat osittain samoja yhdisteitä kuin taikinajuuren mikrobit. Lisäksi ne tuottavat muun muassa rukiin sisältämän betaiinin eli trimetyyliglysiinin johdannaisia. Ainakin yhden johdannaisyhdisteen on osoitettu vähentävän sydänsolujen hapentarvetta.
Väitöstutkimuksessa käytettiin päämenetelmänä metabolomiikkaa, jolla tutkitaan aineenvaihduntatuotteita laaja-alaisesti ruoasta ja elimistöstä. Suolistomikrobien vaikutuksia tutkittiin sekä hiirillä että koeolosuhteissa, jotta yksilöiden välinen suolistomikrobiston suuri luontainen vaihtelu saatiin eliminoitua tutkimusasetelmasta. Näin rukiista peräisin olevat aineenvaihduntatuotteet saatiin myös helpommin havaittua.
Rukiin terveellisyys on tiedetty pitkään. Esimerkiksi niin sanottu ruistekijä tarkoittaa ruisleivän aiheuttamaa pienempää insuliinivastetta vehnäleipään verrattuna. Tämä johtaa verensokerin hitaampaan laskuun ja sitä kautta hyödyllisiin vaikutuksiin. Terveysvaikutusten taustalla olevia mekanismeja ei kuitenkaan tunneta kunnolla.
Yhtenä merkittävän tekijänä terveyshyötyjen taustalla pidetään rukiin sisältämiä bioaktiivisia yhdisteitä, fytokemikaaleja, jotka toimivat muun muassa antioksidantteina. Lisäksi suoliston mikrobeilla vaikuttaa olevan tärkeä tehtävä yhdisteiden saattamisessa sellaiseen muotoon, että ne imeytyvät helpommin ja saavat aikaan enemmän vaikutuksia elimistössä.
Kirjoittaja
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva
Fotolia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 16.5.2019.
