Syövän ehkäisyssä on keskeistä pysytellä normaalipainoisena, harrastaa säännöllisesti liikuntaa, suosia kasvisvoittoista ruokavaliota ja välttää runsasta alkoholin käyttöä. Liiallinen energian saanti ja lihavuus lisäävät syöpäriskiä, samoin kuin punaisen lihan sekä alkoholin käyttö. Runsaasti ravintokuitua saavien syöpäriski on pienempi kuin vähän kuitua saavien riski.
Maailman syöpätutkimussäätiö WCRF (World Cancer Research Fund) julkaisi vuonna 2007 toistaiseksi kattavimman yhteenvedon ravintoa ja syöpää käsittelevästä epidemiologisesta tutkimusnäytöstä. Yhteenvetoa täydennetään jatkuvasti uusilla tutkimustuloksilla, ja nämä päivitetyt versiot ovat saatavilla WCRF:n internetsivuilta. Säätiön asiantuntijapaneeli luokittelee eri ravintotekijöitä ja syöpää koskevan tutkimusnäytön kolmeen eri vahvuuteen: vakuuttavaan, todennäköiseen ja vaillinaiseen. Vakuuttava näyttö koskee tällä hetkellä runsasta energian saantia, lihavuutta, punaisen lihan ja alkoholin käyttöä, jotka edistävät syöpää, kun taas runsas ravintokuidun saanti ehkäisee syöpää.
Elimistön rasvapitoisuus yhteydessä syöpäriskiin
Energian liikasaanti ravinnosta johtaa rasvakudoksen määrän lisääntymiseen elimistössä ja sitä kautta ylipainoon ja lihavuuteen. Väestötutkimuksissa kehon rasvan määrän mittarina on yleisimmin käytetty painoindeksiä (kg/m2). Painoindeksi ei erottele lihas- ja rasvamassaa toisistaan, joten se on kohtuullisen epätarkka kehon rasvaisuuden mittari. Siitä huolimatta epidemiologinen tutkimusnäyttö puoltaa vakuuttavasti painoindeksin ja sitä kautta nimenomaan elimistön rasvapitoisuuden yhteyttä suurentuneeseen syöpäriskiin.
Kehon rasvapitoisuus on vahvimmin yhteydessä ruokatorven, haiman, paksu- ja peräsuolen, kohdun runko-osan, munuaisten sekä postmenopausaalisen rintasyövän riskiin. Kun painoindeksi lisääntyy 5 kg/m2, niin syöpäriski kasvaa 8–55 % syöpätyypistä riippuen.
Alkoholin yhteyttä syöpäriskiin on tutkittu paljon
Alkoholin käytön yhteyttä syöpäriskiin on tutkittu runsaasti sekä kohortti- että tapaus-verrokkitutkimuksissa. Näyttö on vakuuttavaa sen suhteen, että alkoholin käyttö lisää riskiä sairastua suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven, ja paksu- ja peräsuolen syöpiin sekä pre- ja postmenopausaaliseen rintasyöpään. Maksasyövän suhteen näyttö on todennäköinen.
Tutkimusnäyttö punaisen ja prosessoidun lihan yhteydestä suurentuneeseen riskiin sairastua paksu- ja peräsuolisyöpään todettiin vakuuttavaksi jo vuonna 2007. Punaiseksi lihaksi luokitellaan naudan, vuohen, lampaan ja sian liha, ja prosessoiduksi lihaksi puolestaan liha, joka on säilötty savustamalla, suolaamalla tai muilla säilöntäaineilla, kuten nitriitillä. Kinkku, pekoni, pastrami ja erilaiset makkarat luokitellaan tyypillisesti prosessoiduksi lihaksi. Yleisesti ottaen prosessoitu liha on käsitteenä melko epämääräinen, eikä sitä suinkaan ole käytetty johdonmukaisesti samalla tavalla kaikissa epidemiologisissa tutkimuksissa.
Epidemiologisissa tutkimuksissa punaisen ja prosessoidun lihan saanti on yhteydessä lisääntyneeseen paksu- ja peräsuolisyövän riskiin. Riski näyttäisi uusimpien tutkimusten valossa olevan jonkin verran pienempi kuin WCRF:n paneelin yhteenvedossa vuodelta 2007. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ainakin osa epidemiologisissa tutkimuksissa nähdystä yhteydestä punaisen lihan ja paksusuolisyövän välillä johtuu elämäntapaan liittyvistä sekoittavista tekijöistä. Ne henkilöt jotka syövät runsaasti punaista ja prosessoitua lihaa, myös useammin tupakoivat, käyttävät enemmän alkoholia, syövät vähemmän vihanneksia ja hedelmiä, ovat useammin lihavia ja harrastavat vähemmän liikuntaa.
Ruisleipä on suomalaisten kuidun lähde
WCRF:n asiantuntijapaneeli arvioi, että runsaasti ravintokuitua sisältävät ruoat todennäköisesti suojaavat paksu- ja peräsuolisyövältä. Vuoden 2011 päivityksessään paneeli katsoi, että uusin tutkimusnäyttö nostaa ravintokuitua koskevan tutkimusnäytön luokituksen vakuuttavaksi.
Ruoasta kuitua saadaan parhaiten käyttämällä täysjyväviljatuotteita. Suomalaiset saavat edelleen suurimman osan kuidustaan ruisleivästä, joka on erinomainen kuidun lähde. Myös vihanneksista, hedelmistä ja marjoista tulee jonkin verran kuitua, mutta suurehkon vesipitoisuuden takia määrät eivät yllä lähimainkaan samalle tasolle kuin ruisleivässä. Toisaalta sekä täysjyvävilja että kasvikset, hedelmät ja marjat sisältävät koko joukon ns. kanssamatkustajia eli fytokemikaaleja, joilla voi olla tärkeä merkitys syövän ehkäisyssä.
Onko ohjeista hyötyä?
WCRF:n asiantuntijapaneeli antoi vuonna 2007 suurelle yleisölle tarkoitetut ravintoa ja liikuntaa koskevat, syövän ehkäisyyn tähtäävät suositukset. Äskettäin ilmestyneessä tutkimuksessa testattiin, onko näiden ohjeiden noudattamisesta todella hyötyä syövän ehkäisyssä. Suositusten noudattamista mitattiin pistemuuttujalla, jossa kustakin suosituksesta saattoi saada yhden pisteen niin, että suurin kokonaispistemäärä miehillä oli 6 ja naisilla 7 (imetys mukana). Tuloksena oli, että suurimpaan pistekategoriaan kuuluvilla oli 18 % pienempi kokonaissyöpäriski kuin niillä, jotka kuuluivat pienimpään pistekategoriaan. Riskin pieneneminen yhtä pistettä kohden oli 5 % kaikille syöville, 12 % paksu- ja peräsuolisyövälle ja 16 % mahalaukun syövälle. Pisteiden määrä oli käänteisesti yhteydessä myös rinta-, kohdun runko-osan, keuhko-, munuais-, maksa- ja ruokatorvisyövän riskiin. Tämän tutkimuksen valossa oikeanlaisilla ravinto- ja liikuntatottumuksilla voidaan ehkäistä syöpää.
Maailman syöpätutkimussäätiön ravintoa ja fyysistä aktiivisuutta koskevat suositukset syövän ehkäisemiseksi:
– Pysyttele niin laihana kuin mahdollista olematta silti alipainoinen
– Ole fyysisesti aktiivinen päivittäin
– Rajoita energiatiheiden ruokien ja juomien käyttöä; vältä sokeripitoisia juomia
– Syö pääasiassa kasvisruokia
– Rajoita punaisen lihan ja vältä prosessoidun lihan käyttöä
– Rajoita alkoholin käyttöä
– Rajoita ruokasuolan käyttöä
– Vältä homeisten viljojen ja palkokasvien käyttöä
– Pyri täyttämään ravintoaineiden tarpeet pääsääntöisesti syömällä normaalia ruokaa
Anne-Maria Pajari
dosentti, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, ravitsemustieteen osasto
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 47/2012.
