Raudanpuute on maailmanlaajuisesti yleisin anemian syy, mutta sen aiheuttaja vaihtelee alueittain suuresti. Sitä esiintyy enemmän siellä, missä on huono sosioekonominen tilanne ja matala lasten syntymäpaino. Maapallon väestöstä noin 30 % on aneemisia ja näistä puolella anemia johtuu raudanpuutteesta. Suurimpia riskiryhmiä maailmanlaajuisesti ovat alle 5-vuotiaat lapset ja äskettäin synnyttäneet naiset. Yhdysvalloissa aikuisväestöstä 1–2 %:lla oli raudanpuuteanemia, raudanpuutteessa ilman anemiaa oli naisista 11 % ja miehistä 4 %. Arviolta lähes 40 % naisista on jossain elämänsä varrella raudanpuuteanemia.
Kehitysmaissa raudanpuutteen syynä on useimmiten riittämätön ravinnon ja raudan saanti tai suolistoloiset. Korkean elintason maissa korostuu suolistosyövän osuus raudanpuutteen aiheuttajana.
Raudanpuutteen syyt
Raudanpuute voi johtua joko lisääntyneestä raudan tarpeesta, liian vähäisestä saannista tai raudan menetyksestä verenvuotoina. Raudan tarve on lisääntynyt kasvuiässä sekä raskauden ja imetyksen aikana. Liian vähäinen raudan saanti on korkean elintason maissa harvinainen raudanpuuteanemian syy aikuisilla, joskin Finravinto 2013 -tutkimuksen mukaan suomalaisten työikäisten raudansaanti jää hiukan alle suositusten.
Hyvin tiukka vegaaniruokavalio sisältää vähän rautaa ja kasvisten rauta imeytyy huonommin kuin eläinkunnasta saatava hemirauta. Toisaalta kasvisten runsas C-vitamiinipitoisuus parantaa raudan imeytymistä, eikä raudanpuute ole yleistä kasvissyöjillä.
Lapsilla ja murrosiän kasvupyrähdyksessä maitotuotteiden runsas käyttö voi johtaa siihen, että ravinnossa ei ole riittävästi rautaa; pikkulapsilla maito voi joskus harvoin aiheuttaa suolinukkavaurion, ns. maitoanemian.
Vaikeassa anoreksiassa voi muiden ravintoaineiden puutoksen lisäksi olla raudanpuutetta.
Raudan imeytyminen voi häiriintyä lääkeaineiden (esim. kalsium, protonipumpun estäjät), sairauksien tai leikkausten (esim. lihavuusleikkaukset) takia. Imeytymishäiriöistä tärkein on keliakia.
Yleisin syy aikuisen raudanpuutteeseen on verenvuoto, miehillä tavallisimmin suolistossa ja naisilla joko suolisto- tai gynekologista vuotoa. Suolistosyövän löytymisen suhteellinen riski raudanpuuteanemian yhteydessä oli kahden vuoden seurannassa miehillä ja postmenopausaalisilla naisilla 31-kertainen, kun taas premenopausaalisten naisten riski ei ollut lisääntynyt.
Funktionaalisella raudanpuutteella tarkoitetaan tilannetta, joissa elimistössä on rautaa, mutta sitä ei pystytä käyttämään hyväksi hematopoieesissa (veren muodostus, veren solujen synty ja kehitys). Tällaisia tilanteita esiintyy esimerkiksi kroonisissa infektioissa sekä syöpätautien ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä, kun hepsidiinin (elimistön tärkein rautatasapainoa säätelevä hormoni) määrä lisääntyy ja estää raudan vapautumista. Myös erytropoieesia stimuloivien aineiden (ESA, ”EPO”) käytön yhteydessä voi syntyä tilanne, jossa rautaa ei saada riittävän nopeasti kiihtyneen punasolumuodostuksen käyttöön.
Raudanpuutteen tutkiminen
Tärkein tutkimus on perusverenkuva. Mikrosytaariset (pienentynyt MCV) ja hypokromiset (pienentynyt MCH) punasolut ovat merkki raudanpuutteesta, eikä muita tutkimuksia yleensä tarvita. Monimutkaisissa tilanteissa on hyvä arvioida raudanpuutetta useamman mittarin antamien tulosten pohjalta.
Suolistoverenvuoto raudanpuutteen syynä
Anamneesi (esitiedot, tiedot mm. sairauden alkamisesta ja kulusta), johon kuuluu myös sukuhistoria (esimerkiksi keliakia, paksusuolisyöpä), on erityisen tärkeä raudanpuutteen selvittelyssä. Selvittelyssä ei pidä luottaa siihen, että kasvisruokavalio, pukamalöydös, aiemmin todettu divertikuloosi tai antikoagulanttihoito selittävät raudanpuutteen, vaan suolisto pitää tutkia näissäkin tapauksissa.
Oireet usein paljastavat, voiko syy olla ylhäällä vai alempana suolistossa. Hälyttävät oireet edellyttävät pikaista tutkimusta; näitä ovat ruoan takertuminen ruokatorveen, verioksennus, nopea laihtuminen ja veriulosteet.
Vatsan kaikukuvaus ei kuulu anemiapotilaan tutkimukseen, vaikka sitä näkee paljon tehtävän. Ulosteen veren määritys ei myöskään ole tarpeen raudanpuuteanemian selvityksissä. Negatiivinen tulos voi ainoastaan viivästyttää tarpeellisia jatkoselvityksiä.
Kasvaimestakin tapahtuu vuotoa herkemmin, jos antikoagulanttihoito on yli viitearvojen. Erityisesti iäkkäillä potilailla paksusuolen syöpä on tavallinen raudanpuuteanemian syy. Joskus on tarpeen selvittää, tapahtuuko vuoto ohutsuolesta.
Runsaat kuukautiset raudanpuutteen syynä
Naisilta on arvioitava kuukautisvuodon määrä. Kannattaa käyttää konkreettisia arvioita (mm. siteiden vaihtoväli, lakanoiden sotkeentuminen, hyytymät), sillä runsaus on kovin subjektiivista ja jos kuukautiset ovat aina olleet runsaat, se on potilaalle normaalitila.
Gynekologinen vuoto raudanpuutteen syynä on sitä tavallisempaa, mitä nuorempi potilas on. Nuorilla naisilla on syytä muistaa von Willebrandin tauti runsaiden kuukautisten aiheuttajana; se on tutkimuksissa löytynyt 5–25 %:lta runsaasti vuotavista naisista. Mitä nuorempi nainen, sitä todennäköisempää sen löytyminen on.
Keliakia raudanpuutteen syynä
Keliakia on tavallinen tauti ja tavallinen syy raudanpuutteeseen. Oireettomuus ei sulje pois keliakiaa. Keliakiavasta-aineet on hyvä määrittää, vaikka ohutsuolen koepala olisi normaali, sillä koepalan tulkintaan liittyy yllättävän paljon virhelähteitä.
Keliakia tulee myös aina sulkea pois, vaikka ilmeinen syy anemiaan olisikin runsaat kuukautiset.
Kirjoittajat:
Marjatta Sinisalo
kliinisen hematologian dosentti, osastonylilääkäri
TAYS, sisätautien vastuualue
Pekka Collin
professori, ylilääkäri
TAYS, gastroenterologian vastuualue
Kuva: Panthermedia
Lääkärilehdessä julkaistu alkuperäinen, lyhentämätön artikkeli taulukoineen ja kirjallisuusviitteineen löytyy alla olevasta linkistä.
