Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden nuorten koulutustaso jää muuta väestöä matalammaksi, ilmenee nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Timo Holttisen väitöstutkimuksesta.
– Osastohoidossa olleista nuorista vain noin puolet on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon, kun vastaavan ikäisestä koko väestöstä osuus on 85 prosenttia, Holttinen sanoo.
Heidän riskinsä syrjäytyä näkyy myös rikollisuudessa, uusissa hoitojaksoissa psykiatrisessa sairaalassa ja kuolleisuudessa. Tilanne syrjäytymisriskin suhteen ei ole juuri parantunut vuosikymmenten mittaan.
Erityisessä riskissä koulunkäynnin suhteen olivat eksternalisoivan häiriön (ADHD, käytös-, päihde- ja persoonallisuushäiriö) vuoksi hoidossa olleet nuoret.
Holttinen tarkasteli väitöksessään suomalaisia 13-17-vuotiaita nuoria, jotka joutuivat ensimmäistä kertaa psykiatriseen sairaalahoitoon vuosina 1980-2010. Tutkittavia seurattiin rekisteritutkimuksen menetelmin. Käytössä olivat THL:n, Eläketurvakeskuksen, Kelan ja Tilastokeskuksen rekisterit.
Tuki lähelle arkea
Holttisen mukaan nuoret tarvitsevat hoitoa ja tukea omaan arkiympäristöönsä, jotta jaksot sairaalassa pidetään mahdollisimman lyhyinä. Sairaalahoito on harvoin ratkaisu nuoren ongelmiin. Näyttöön perustuvat laadukkaat perheinterventiot, esimerkiksi systeeminen perheterapia, ovat tarpeen.
Käytöshäiriöistä kärsivien koulutietä helpottaisi sopivan yksilöllisen ja nuorta motivoivan reitin löytäminen. Ylipäänsä vakavampien mielenterveyshäiriöiden osalta nuoren voimavarat koulunkäyntiin tulisi ottaa huomioon.
– Koulu on merkittävä osa nuoren elämää. On tärkeää, ettei nuori jää kotiin, vaan käy koulua voimiensa mukaisesti, vaikka vartin päivässä.
Holttinen havaitsi myös, että nuorisopsykiatrisen sairaalahoidon määrä on lisääntynyt 1990-luvun puolivälistä alkaen. Erityisen voimasta kasvu on ollut tytöillä 2000-luvulla. Yhtä selitystä tälle on vaikea löytää.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
