Pitkäaikainen väsymysoireyhtymä (PVO) on tunnettu jo satoja vuosia. Potilas kärsii pitkäkestoisesta päivittäistoimintoja haittaavasta väsymyksestä tai uupumuksesta. Tyypillistä on, että uni ei virkistä, vaan aamulla herätessään potilas on yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessäänkin. Varsin tyypillinen oire on myös rasituksen jälkeisen palautumisen pitkittyminen. Lenkin jälkeen voi kestää yli vuorokausi ennen kuin olo palautuu normaaliksi. Myös henkiset rasitukset uuvuttavat. Muisti on usein heikentynyt, ajatus ei luista, potilaan on vaikea keskittyä, hän on kärttyisä ja hänellä saattaa olla kipuja. Tila jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Arvioidaan, että noin 1–2 % väestöstä kärsii PVO:sta.
Ennen kuin diagnoosiksi todetaan PVO, on varmistettava, ettei kyseessä ole jokin muu sairaus. Yleistä väsymystä aiheuttavat muutkin taudit, kuten diabetes, monet syöpäsairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, keliakia, anemia ja lukuisat tulehdussairaudet.
Monet neurologiset sairaudet aiheuttavat myös uupumista. Näitä ovat multippeliskleroosi (MS), aivovamman jälkitilat, aivohalvaus sekä Parkinsonin tauti. Masennus, työssä loppuun palaminen ja uniapnea voivat myös aiheuttaa uupumista, joka on erotettava PVO:sta. Pitkäaikaisessa väsymysoireyhtymässä ei löydy kerta kaikkiaan mitään syytä, miksi potilas uupuu.
Miksi?
PVO:n syytä ei tunneta. Taustalla voi olla jokin tulehdussairaus ja henkilön huono vastustuskyky taudinaiheuttajaa vastaan. On osoitettu, että joidenkin PVO-potilaiden vastustuskyky (immuunivaste) on heikentynyt. Myös lisämunuaiskuoren toimintahäiriötä on todettu joillakin potilailla. Todennäköisesti kuitenkin tila johtuu useasta samanaikaisesta syystä, joista tulehdukset ovat yksi.
Muiden väsymystä aiheuttavien sairauksien poissulkemiseksi on tarpeen määrätä joitakin verikokeita. (verenkuva, veren maksa-, munuais-, sokeri- ja suola-arvot, kilpirauhastoiminta, lasko) ja virtsanäyte. Muitakin tutkimuksia voidaan tehdä mahdollisten muiden oireiden suuntaamana harkinnan mukaan.
Hoito
Väsymysoireen pitkittyessä ja häiritessä elämää kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Kun elimelliset syyt on poissuljettu, saattaa hoidoksi soveltua kognitiivinen käyttäytymisterapia, jonka tavoitteena on potilaan itseoivalluksen tukeminen ja elämän kokonaisuuden jäsentäminen. Myös fyysinen kuntoutus auttaa. Liikunnan aloitus kannattaa tehdä hitaasti ja rasitusta lisätään vähitellen. Voimakkaan rasituksen jälkeen tapahtuva oireiden paheneminen johtaa helposti liikunnan välttämiseen. Tavoitteena on kuitenkin entisen toimintakyvyn saavuttaminen..
Potilasta voidaan auttaa myös lääkkein, jos tilaan liittyy masennusta tai unihäiriöitä. Tila lievittyy lääkehoidolla varsin usein, ja 5–30 % potilaista paranee. Tautiin ei kuole. Koska PVO on krooninen sairaus, jossa on pahenemisvaiheensa, on tärkeää, että potilaalla on luottolääkäri, jonka puoleen kääntyä oireiden vaikeutuessa. Tällöin saatetaan tarvita lisätutkimuksia ja hoitoja. Keskeistä on kuitenkin, että lääkäri seuraa potilaan toipumista ja tukee potilaan omia voimavaroja.
Tarkastanut:
Marja Aira
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri
Kuva: Panthermedia
Lue myös: Tämä väsymys jatkuu aina vain
