Etiikan saloja pohtiessaan Aristoteleen mielessä olivat pelkästään sen ajan vapaat miehet, joiden ei kuulunut työllä itseään rasittaa, eikä (työn)orjia tai naisia hyväksytty etsimään onnellisuuden ja hyvän elämän avaimia. Tästä huolimatta Antti Kylliäinen on onnistunut kirjoittamaan oivaltavan kirjan hyveistä työelämän ja työhyvinvoinnin pelastajina. Enää ei pidä kysyä, mitä muut voisivat tehdä minulle, vaan mitä (ja miten) minun itseni tulee tehdä työhyvinvointini eteen.
(Työ)elämän tarkoituksen saavuttaminen onnistuu hyve-etiikan mukaan vain hyveiden kautta, jotka puolestaan toteutuvat teoissa. Kirjassa käydään läpi Aristoteleen klassiset hyveet helposti ymmärrettävällä tavalla. Tämän jälkeen Kylliäinen luonnostelee omat modernit hyveensä erikseen johtamiselle, työyhteisölle ja työntekijälle itselleen. Lisäksi tarkastellaan työpaikkaa yhteisönä, joka asettaa omat hyveensä, kuten mikä tahansa (ala)kulttuuri. Tällöin työhyvinvoinnin riskinä on, että työntekijälle henkilökohtaisesti tärkeät hyveet eivät käykään yksiin työpaikalla vallitsevien ”hyveiden” kanssa.
Olen samaa mieltä Kylliäisen kanssa siitä, että organisaatioiden arvokeskustelu on jotenkin lopahtanut. Luotujen arvojen käyttö on jäänyt korkeintaan jälkikäteen sen arvioimiseksi, toteutuivatko ne vai eivät. Jos eivät, niin ”yritetään paremmin ensi kerralla”. Tässä mielessä hyveet olisivat vaativampi lähtökohta työelämän eettisyyden kehittämiseksi. Jos ei toimita hyveen mukaisesti, silloin ollaan joko paheellisia tai heikkoluonteisia. Tämän johtopäätöksen kanssa tuskin voidaan jäädä vain odottamaan parempaa onnistumista seuraavalla kerralla.
Kylliäinen tekee aikamoisia lupauksia hyveelliselle organisaatiolle. Tästä ”markkinoinnista” voi seurata kiusaus toteuttaa hyveitä niistä saatavan hyödyn vuoksi. Tämä on kuitenkin ristiriidassa itse hyve-etiikan periaatteiden kanssa, joiden mukaan hyveiden toteuttaminen sinänsä tuottaa onnellisuutta ja hyvää elämää. Tätä ei kuitenkaan voida automaattisesti tulkita paremmaksi menestykseksi tehtävässä sen enempää organisaatiolle kuin työntekijällekään.
Yksi virhe kirjasta löytyy. Tutkimusten mukaan työnimusta nauttivan työntekijän ei tarvitse pelätä loppuunpalamista. Työuupumuksen taustalla vaikuttavat eri tekijät kuin ne, jotka mahdollistavat ajankulun unohtavan uppoutumisen työntekoon. Tällöin työ voi kylläkin johtaa muun elämän laiminlyöntiin, jos ei muista yhtä perushyvettä, kohtuullisuutta.
Suosittelen lämpimästi Antti Kylliäisen kirjaa kaikille teille työhyvinvoinnista kiinnostuneille, jotka olette jo jonkin verran perehtyneet etiikan perusteisiin. Ilman aikaisempaa tietoa hyve-etiikasta kirjan loppuosan voi helposti tulkita samalla tavalla kuin monet muut työyhteisön ja organisaation kehittämisoppaat. Jään odottamaan Kylliäiseltä lisää poikkitieteellisesti rohkeita ja ajatuksia herättäviä puheenvuoroja suomalaisen työelämän kehittämiseksi.
Antti Kylliäinen. Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen. Hyveet työssä ja elämässä. Otava, Helsinki 2012. ISBN 9789511265207. Sivuja 224. Hinta 29,95 e.
Kari-Pekka Martimo
teemajohtaja
Työterveyslaitos
Julkaistu Lääkärilehdessä 11/13.
