Huonosti nukkuvat vanhemmat kokivat lapsensa unen huonommaksi kuin hyvin nukkuvat vanhemmat, kun lasten unta tarkasteltiin samaan aikaan unta arvioivalla aktiivisuusrannekkeella eli aktigrafilla. Tämä havainnon teki LL Hanni Rönnlund väitöstutkimuksessaan.
Lapsen aamuvirkkuus on suojaava tekijä vanhemman unen laadulle vuoden seurannassa. Iltavirkkujen lasten vanhemmat nukkuvat aamuvirkkujen lasten vanhempia huonommin vuoden kuluttua.
Lasten unessa aktigrafilla tarkasteltuna ei vaikuttanut olevan eroa.
Vanhemman unenlaatu vaikuttaa myös lapsen uneen
Lasten univaikeuksia tutkitaan ja hoidetaan pitkälti vanhempien kertomaan pohjautuen, joten tutkimustulos muistuttaa ottamaan huomioon myös vanhemman oma unenlaatu lapsen univaikeuksia selvitettäessä.
Vanhempien onkin tärkeä etsiä keinoja, joilla he voivat taata itselleen riittävän unen, vaikka yöllinen uni olisikin katkonaista tai vähäistä.
Kun vanhempi nukkuu hyvin, ei hän näytä kokevan lapsensa univaikeuksia yhtä voimakkaiksi kuin huonosti nukkuessaan.
Vanhemman huono unenlaatu ei kuitenkaan ennusta lapsen huonoa unta vuoden kuluttua. Tämä tulos oli jokseenkin yllättävä.
Monet sellaiset vanhemmuuden piirteet, joita univaje aiheuttaa, on aiemmissa tutkimuksissa liitetty lapsen univaikeuksiin.
Lapsen ja perheen vuorokausirytmi huomioon
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että oikeanlaisella kirkkaan valon ajoituksella ja päivän rytmityksellä voidaan yksilön iltavirkkua vuorokausirytmiä siirtää aikaisemmaksi.
Onkin tärkeää ottaa huomioon myös lapsen ja perheen vuorokausirytmi perheen uniasioita käsitellessä, jotta hoito-ohjeet ja hoitotoimet osataan valita oikein.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa lapsen ja tämän vanhempien unen vuorovaikutuksesta.
Biologisissa perheissään asuvien lasten lisäksi mukana oli ulkomailta Suomeen adoptoituja lapsia, jotta unen perinnöllisiä tekijöitä saatiin otettua huomioon.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
