Ilmastonmuutoskeskustelua ovat hallinneet toisaalta luonnontieteilijät, toisaalta taloustieteilijät. Lancasterin yliopiston sosiologian profesori John Urry pitää näitä lähestymistapoja liian yksipuolisina ja tarkastelee pari vuotta sitten ilmestyneessä ”Climate Change and Society” -kirjassaan ilmastonmuutoksen tieteellisiä malleja, katastrofiuhkia, hiilen kulutukseen ja rajoittamattomaan liikkumiseen perustuvaa elämäntapaamme sekä sen aiheuttamia tuhoja suhteessa nyky-yhteiskuntaan.
Urry ei ole pelkkä tuomiopäivän pasuuna, vaan haluaa auttaa lukijaa ymmärtämään muutoksen välttämättömyyden ja tekemään valintoja sellaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, jossa ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat voitaisiin ratkaista. Hän pitää vähähiiliseen tulevaisuuteen siirtymistä keskeisenä edellytyksenä maapallon pelastamiseksi tuleville sukupolville, mutta suhtautuu jossain määrin pessimistisesti siihen, kykenevätkö mitkään yhteiskuntamallit varautumaan riittävän hyvin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin katastrofeihin.
Urry esittää neljä tulevaisuusskenaariota, joista parhaana hän pitää vähähiilisiksi digitaalisiksi verkostoiksi kutsumaansa yhteiskuntamallia. Se edellyttää paljon uusia innovaatioita ja investointeja, mutta mikään niistä ei vaikuta mahdottomalta, joskin mallin toteutuminen vaatii suurta solidaarisuutta ja globaalia ajattelua itsekkäiden, paikallisten etujen ajamisen sijaan. Tämä luku onkin kirjan innostavin.
Muut kolme skenaariota tuovat enemmänkin mieleen lopun ajat kauhukuvineen. Hänen esimerkkinsä autoilun rajoittamattomaan kasvuun perustuvan yhteiskunnan muutoksesta ja sen vaikutuksista autokaupunki Detroitiin on profeetallinen: pari vuotta myöhemmin Detroit julistautui konkurssiin!
Kirja on selkeä ja yllättävän helppolukuinen ei-yhteiskuntatieteilijälle, mutta joitain teesejä toistetaan tarpeettoman usein. Lukiessa aktivoituu miettimään muutosmahdollisuuksia. Urry painottaa sitä, että muutoksen olisi lähdettävä yhteiskunnasta eikä yksilöistä, mutta voi perustellusti väittää, että myös yksilöiden ja ryhmien ajattelutavoissa on tapahduttava selvä muutos.
Kirjassa on erinomainen lähdeluettelo, jonka avulla saa monipuolisen kuvan ilmastomuutokseen liittyvästä argumentoinnista – myös näihin uhkakuviin kriittisesti suhtautuvien tutkijoiden mielipiteistä. Se on käsitykseni mukaan hyvin tärkeä lisä ilmastonmuutoskeskusteluun ymmärtääksemme monipuolisemmin tätä aikamme kohtalonkysymystä.
Ilpo Lahti
Julkaistu Lääkärilehdessä 40/13.
