Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyden sukupuolierot

Tässä katsausartikkelissa tarkastellaan mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyden eroja sukupuolen perusteella. Sukupuolierojen syitä pohditaan häiriökohtaisesti.

Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt

Masennushäiriöt ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Väestötutkimuksissa naisilla todetaan masennushäiriödiagnoosi lähes kaksi kertaa niin usein kuin miehillä. Äskettäin julkaistun Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan viimeisen vuoden aikana masennushäiriöjakson oli sairastanut 7 % naisista ja 4 % miehistä.

Ahdistuneisuushäiriöistä paniikkihäiriö on naisilla yleisempi kuin miehillä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja julkisten paikkojen pelko ovat naisilla yleisempiä, mutta Suomessa näiden häi­riöiden esiintyvyydessä ei ole havaittu sukupuoli­eroa.

Pienillä lapsilla ei havaita sukupuolieroja masennus- ja ahdistuneisuushäiriöissä, mutta nuoruusikää lähestyttäessä ne yleistyvät voimakkaasti tytöillä. Tytöt kehittyvät nopeammin kuin pojat niin kielellisesti, tunne-elämän säätelyn kuin fyysisen kehityksenkin osalta. Heidän kykynsä ymmärtää sosiaalisia suhteita ja kokea empatiaa kehittyy myös nopeammin kuin poikien. On esitetty, että samalla kun tämä nopeampi kehittyminen saattaa suojata tyttöjä käytöshäiriöoireilulta, se saattaa altistaa masennus- ja ahdistusoireille.

Toisaalta tyttöjen ja poikien kasvatuksessa on myös edelleen eroja. Tyttöjä rohkaistaan tottelevaisuuteen ja muiden tahtoon mukautumiseen. Sen sijaan kiukun ilmaisemiseen ja tottelemattomuuteen suhtaudutaan ankarammin kuin poikien kohdalla. Tällainen kasvatusmalli voi johtaa heikkoon itsetuntoon ja taipumukseen syyttää itseä erilaisista vastoinkäymisistä, mikä puolestaan altistaa masennukselle.

Tytöt ovat nuoruusiässä herkempiä monien ympäristötekijöiden vaikutukselle kuin pojat. Esimerkiksi äidin masennus ja kuormittavat elämäntapahtumat lisäävät enemmän tyttöjen masennusoireiden riskiä kuin poikien. On esitetty, että puberteettiin liittyvät hormonaaliset muutokset herkistäisivät tyttöjä ulkoisten stressitekijöiden vaikutuksille. Toisaalta pojat saattavat samoja vaikeuksia kohdatessaan olla alttiimpia reagoimaan käytösoirein. Myös ihmissuhteiden ja niissä esiintyvien ongelmien vaikutus masennusalttiuteen on erilainen naisilla ja miehillä.

Kansainvälisen WMH-tutkimuksen (Maailman terveysjärjestön World Mental Health -tutkimus) mukaan naisten ja miesten välinen ero masennuksen esiintyvyydessä on kapenemassa niissä maissa, joissa naisten ja miesten perinteiset sukupuoliroolit ovat menettäneet merkitystään. Tutkimuksessa havaittiin, että nimenomaan maiden sisällä masennuksen esiintyvyyden ero naisten ja miesten välillä kapenee, mitä tasa-arvoisempi naisten ja miesten asema yhteiskunnassa on. Maiden välisiä eroja tasa-arvoistuminen ei selittänyt. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että yhteiskunnalliset erot vaikuttavat sukupuolieroon masennuksen esiintyvyydessä. Vastaavaa ilmiötä ei havaittu ahdistuneisuushäiriöissä. Suomi ei ollut mukana tässä tutkimuksessa.

Vaikka väestötutkimuksissa naisten masennushäiriöt ovat poikkeuksetta olleet yleisempiä kuin miesten, on toisaalta myös havaittu, että masennusdiagnoosin saaneiden miesten toimintakyky on heikentynyt enemmän. Voisiko osasyy havaittuun sukupuolieroon masennus- ja ahdistuneisuushäiriöissä olla, että naiset kertovat oireistaan haastattelutilanteessa avoimemmin kuin miehet?

Psyykkinen kuormittuneisuus on naisilla yleisempää kuin miehillä, mutta ero ei ole suuri. Terveys 2011 -tutkimuksessa 17 % naisista ja 14 % miehistä kärsi merkittävästä psyykkisestä kuormittuneisuudesta.

Päihdehäiriöt

Kaikki päihdehäiriöt ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Erot miesten ja naisten välillä ovat 3–5-kertaisia. Vakavimpien päihdehäi­riöiden, päihdepsykoosien, esiintyvyysero miesten ja naisten välillä on vielä suurempi. Päihdehäiriöiden taustalla on biologinen alttius, jossa ei tiettävästi ole suuria sukupuolieroja. Lapsuusiän käytöshäiriöoireilu ja käytöshäiriöt, jotka ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä, lisäävät myöhemmän päihdehäiriön riskiä, mutta taustalla on jaettua geneettistä alt­tiutta. Miesten ja naisten välistä päihteiden käytön eroa selittänevät erityisesti kulttuuriset tekijät. Yleinen ilmiö on naisten käyttämän alkoholin määrän lisääntyminen sekä miesten ja naisten välisen päihdeongelmien esiintyvyyseron kaventuminen nuoremmissa ikäryhmissä. Edellä kuvatussa WMH-tutkimuksessa todettiinkin, että mitä tasa-arvoisempi naisten ja miesten yhteiskunnallinen asema on, sitä pienempi oli sukupuolten välinen ero päihdehäiriöiden esiintyvyydessä.

Psykoosit

Kansainvälisesti on arvioitu, että skitsofreniaan sairastumisen riski on miehillä 1,4-kertainen naisiin verrattuna. Suomessa tehdyssä ­väestötutkimuksessa ei havaittu eroa miesten ja naisten välillä. Tämä saattaa selittyä sillä, että miehet sairastuvat skitsofreniaan nuorempina ja heidän kuolleisuutensa on suurempi sairauden alkuvuosina. Syitä miesten suurempaan sairastumisriskiin on tutkittu paljon, mutta toisaalta ero miesten ja naisten sairastumisriskissä skitsofreniaan on paljon pienempi kuin monen muun mielenterveyden häiriön kohdalla. Skitsofreniasta toipumisessa ei tuoreen ­meta-analyysin mukaan ole merkittävää sukupuolieroa, mutta monien tutkimusten mukaan sosiaalinen toimintakyky on naisilla parempi kuin miehillä, ja skitsofreniaa sairastavat naiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin miehet.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyydessä ei ole havaittu sukupuolieroja. Myöskään harhaluuloisuushäiriön ja lyhytkestoisen psykoosin esiintyvyydessä ei ole sukupuolieroja.

Syömishäiriöt

Missään psykiatrisessa häiriöryhmässä ei ole yhtä suurta sukupuolieroa kuin syömishäiriöissä. Naisten riski sairastua syömishäiriöön on noin kymmenkertainen miehiin verrattuna. Ahmintahäiriössä miesten ja naisten välinen sukupuoliero on pienempi kuin muissa syömishäiriöissä. Sukupuolierojen syyt lienevät pääosin kulttuurisia, vaikkakin myös ­sukupuolihormonien vaikutuksesta syömiskäyttäytymisen säätelyyn on näyttöä.

Länsimaisissa kulttuureissa naisilla on vahva laihuusihanne, joka on yhteydessä tyytymättömyyteen omaan vartaloon. Laihuushäiriön ja ahmimishäiriön (bulimia nervosa) riskitekijöitä ovat hyvä koulumenestys ja vanhempien korkea koulutusaste, mikä poikkeaa lähes kaikista muista mielenterveyshäiriöistä. Syömishäiriöihin ja niiden sukupuolieroihin näyttääkin erityisesti vaikuttavan suorituskeskeinen ja ulkonäköä vahvasti ihannoiva yhteiskunnallinen ilmapiiri, ja kunnianhimoisilla, perfektionistisilla tytöillä tuntuu olevan erityinen sairastumisriski.

Käytös- ja tarkkaavuushäiriöt

Käytöshäiriöllä tarkoitetaan lapsuus- tai nuoruusiässä alkavaa pitkäkestoista ja toistuvaa epäsosiaalista käyttäytymistapaa, joka rikkoo muiden perusoikeuksia ja ikäkauteen kuuluvia so­siaalisia normeja. Varsinaisiin käytöshäiriöihin liittyy olennaisesti piittaamattomuus toisten oikeuksista ja koskemattomuudesta. Lievempää muotoa, jossa korostuu uhmakkuus ja piittaamattomuus aikuisten asettamista säännöistä, kutsutaan uhmakkuushäiriöksi. Molemmat käytöshäiriön muodot ovat pojilla noin kaksi kertaa niin yleisiä kuin tytöillä. Myös käytöshäiriöiden ennuste on pojilla huonompi.

Tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) on pojilla yleisempi kuin tytöillä.

Poikien suurempaa alttiutta käytös- ja tarkkaavuushäiriöihin on selitetty poikien hitaammalla kypsymisellä: poikien kyky säädellä käyttäytymistä ja sisäistää aikuisten asettamia sääntöjä on heikompi kuin samanikäisten tyttöjen. Sukupuoliero häiriöiden esiintyvyydessä säilyy kuitenkin aikuisikään asti. Pojilla on myös tyttöjä suurempi oppimishäiriöiden ja heikkolahjaisuuden riski.

Käytöshäiriöoireet alkavat usein varhain, jo leikki-ikäisenä. Käytöshäiriöiden kehittymistä voidaan ehkäistä oireiden varhaistunnistamisella ja lapsen sekä perheen voimavaroja tukevilla interventioilla. Tällaisten ohjelmien tarjontaa pitäisi Suomessa lisätä.

Lapsuusiän laaja-alaiset kehityshäiriöt

Lapsuusiän laaja-alaiset kehityshäiriöt, autismi ja Aspergerin oireyhtymä, ovat pojilla 2–5 kertaa niin yleisiä kuin tytöillä. Syytä poi­kien huomattavasti suurempaan autismispektrin häiriöiden alttiuteen ei tiedetä. On esitetty, että osasyynä saattaisivat olla diagnostiset kriteerit, joissa kaikki tyttöjen ongelmat eivät ehkä tule huomioiduiksi. Pojilla on kuitenkin myös ylipäänsä tyttöjä suurempi riski lapsuusiän kehityksellisiin häiriöihin – oppimisvai­keuksiin, lukihäiriöön ja kielellisen kehityksen häiriöihin.

Persoonallisuushäiriöt

Osana WMH-tutkimusta arvioitiin myös persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyttä. Niiden ytimenä on kokemus- ja käyttäytymistapa, joka poikkeaa selvästi henkilön kulttuuriympäristön odotuksista ja joka ilmenee tavassa havainnoida ja tulkita itseä, muita henkilöitä ja tapahtumia, tunne-elämän säätelyssä, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja impulssikontrollissa. Osassa persoonallisuushäiriöitä korostuvat ongelmat tunne-elämän säätelyssä ja impulssikontrollissa, toisissa vuorovaikutussuhteiden ongelmat. Tällaisten ongelmien ar­viointi yhden tutkimustapaamisen perusteella, tutkittavan omaan kuvaukseen luottaen, on väistämättä vaikeampaa kuin muiden mielenterveyshäiriöiden. Sen vuoksi näiden häiriöiden esiintyvyystietoihinkin on suhtauduttava va­rauksella.

WMH-tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöiden yleisyys on miehillä 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Omassa nuoria suomalaisia aikuisia koskevassa tutkimuksessamme arvioimme persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyttä sekä haastattelun että sairauskertomustietojen pohjalta. Tässä tutkimuksessa emme havainneet merkitsevää sukupuolieroa häiriöiden esiintyvyydessä.

Yksittäisten persoonallisuushäiriöiden kohdalla on sukupuolieroja. Epävakaa persoonallisuus on naisilla huomattavasti yleisempi kuin miehillä, ja miehillä puolestaan epäsosiaalinen persoonallisuus on yleisempi. On esitetty, että näiden persoonallisuushäiriöiden taustalla on samoja riskitekijöitä sekä miehillä että naisilla, mutta itsesäätelyn häiriöt ja aggressiivisuus ilmenevät eri tavoin miehillä ja naisilla.

Itsetuhoisuus

Miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset. WMH-tutkimuksen mukaan itsemurha-ajatukset ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä, mutta itsemurhayrityksissä ei havaittu sukupuolieroja. Suomessa usean tutkimuksen mukaan naisten itsemurhayritykset ovat yleisempiä kuin miesten, mutta ero ei ole suuri. Miesten suurempi itsemurhakuolleisuus liittyy osittain tappavampien menetelmien käyttöön, mutta itsemurhan tehneet miehet ovat myös hakeneet harvemmin apua oireisiinsa kuin naiset.

Mielenterveyspalvelujen käyttö

Naiset hakevat apua mielenterveysongelmiin huomattavasti useammin kuin miehet. Monissa tutkimuksissa on myös havaittu, että naisten hoidossa käytetään useammin psykoterapiaa kuin miesten. On viitteitä siitä, että hoitoon hakeutuneiden miesten oireet ovat vakavampia kuin naisten. Eroa hoitoon hakeutumisessa selittänee siten ainakin osittain miesten korkeampi kynnys hakea apua psyykkisiin ongelmiin ja kenties naisten suurempi halukkuus ja valmius pohtia omia ongelmiaan ulkopuolisen kanssa.

Miesten ja naisten eroja hoitovasteessa on myös tutkittu. Monien tutkimusten mukaan ­vakavaa masennusta sairastavien naisten hoitovaste serotoniinin takaisinoton estäjä- eli SSRI-lääkitykseen on parempi kuin miesten, kun taas trisykliset masennuslääkkeet ovat jonkin verran tehokkaampia miehille kuin naisille.

Lopuksi

Mielenterveyden perusta rakentuu jo lapsuudessa. Poikien ja tyttöjen kehitykseen liittyy osin erilaisia haasteita. Poikien kehityksen tukemisessa keskeinen kysymys on itsesäätelyn kehittymisen tukeminen ja oppimis- sekä tarkkaavuusongelmien varhainen havaitseminen ja hoito. Tyttöjen kohdalla suurempi haaste on itse­tunnon kehittymisen tukeminen. Lasten lihavuuteen kiinnitetään paljon huomiota, mutta mitä voitaisiin tehdä kolikon kääntöpuolelle, syömishäiriöille? Mitä keinoja olisi vaikuttaa vahvasti ulkonäköä korostavaan asenneilmapiiriin?

Miehillä on korkeampi kynnys hakea apua mielenterveysongelmiin kuin naisilla. Yhtenä seurauksena on miesten huomattavasti suurempi itsemurhakuolleisuus. Miesten mielenterveysongelmien tunnistamiseen pitää kiinnittää hoitojärjestelmässä huomiota.

Jaana Suvisaari
LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri, yksikön päällikkö
THL, mielenterveysongelmat ja päihdepalvelut -yksikkö

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 20/13