Lähes 40 prosenttia korkeakouluopiskelijoista, joilla oli mielenterveysoireita, piti oppilaitoksen tarjoamaa tukea vajavaisena tai täysin riittämättömänä.
Opiskelijat kokivat saaneensa apua ja tukea useammin läheisiltä, ystäviltä ja omilta vanhemmilta kuin oppilaitoksilta tai palveluilta.
Asia selviää tuoreesta Kelan tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin mielenterveysongelmien yhteyttä opiskeluun ja oppimiseen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen opiskelijoilla. Lisäksi tarkasteltiin, millaista apua opiskelijat saivat.
Toisen asteen opiskelijoista moni kertoi, että olisi tarvinnut enemmän tukea oppilaitoksesta, muista palveluista ja läheisiltä. Eniten ongelmia koettiin psykologipalveluiden saatavuudessa. Terveydenhoitajan, lääkärin ja kuraattorin pakeille pääsy oli helpompaa.
– Opiskeluympäristön ja opiskeluhuollon tulisi tukea jo varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä riittävästi niitä opiskelijoita, joilla on mielenterveyteen liittyviä oireita, sekä vahvemmin tukitoimin niitä, joilla jokin mielenterveyden häiriö vaikeuttaa opiskelua, sanoo tutkimuksen toteuttaneen Kuntoutussäätiön psykologitutkija Minna Parkkilatiedotteessa.
Toisella asteella lukiolaisilla oli enemmän mielenterveysoireilua kuin ammattiin opiskelevilla. Oireilevilla opiskelijoilla oli enemmän poissaoloja kuin muilla. Heillä oli myös vaikeuksia keskittymisessä ja lukemisessa.
Korkea-asteella erot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä olivat vähäisiä.
Tutkimus tehtiin ennen koronapandemian tuomaa lisätaakkaa opiskelijoiden mielenterveyteen.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
