Psykoterapia ja lääkehoito ovat kumpikin tuloksekkaita hoitokeinoja lapsuudessaan traumatisoituneille masennuspotilaille, osoittaa kansainvälinen analyysi.
Varhaisten vastoinkäymisten on todettu olevan yleinen ja merkittävä masennuksen riskitekijä.
– Aiemman käsityksen mukaan lapsuuden vastoinkäymiset ovat yhteydessä paitsi varhaisempaan ongelmien alkamiseen, todennäköisempään uusiutumiseen ja rinnakkaishäiriöihin, myös huonompaan psykoterapian ja lääkehoidon vasteeseen, sanoo THL:n tutkimusjohtaja Erkki Heinonentiedotteessa.
"Hoitotuloksiin ei vaikuttanut traumatyyppi, hoidon pituus tai se, oliko kyseessä psykoterapia tai lääkehoito."
Nyt julkaistu tutkimus kuitenkin osoitti näiden potilaiden hyötyvän aikuisuudessaan hoidosta yhtä paljon kuin vähäisiä traumoja kohdanneet. Traumat eivät myöskään olleet yhteydessä todennäköisempään hoidon keskeyttämiseen.
Traumatyyppi ei vaikuttanut hoitotuloksiin
Tutkimuksessa viitattiin yhtenä mahdollisena selityksenä Helsingin Psykoterapiatutkimuksen aiempiin löydöksiin, joissa näillä potilailla havaittiin olevan tyypillisesti parempi hoitomotivaatio sekä selkeämpi hoidon kohde. Selityksenä voi olla myös potilaiden tyypillisesti voimakkaampi oireilu, josta paraneminen tulee selkeämmin esille.
Tutkimukseen osallistui 6 830 potilasta, jotka olivat 18–85-vuotiaita.
Yli puolet potilaista raportoi joitain lapsuuden traumoja: joko emotionaalista tai fyysistä laiminlyöntiä tai kaltoinkohtelua tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Lapsuuden vastoinkäymisiä arvioitiin takautuvasti.
Hoidon tuloksia arvioitiin asiantuntijan tai potilaiden itsearvioimina masennusoireina.
– Hoitotuloksiin ei vaikuttanut traumatyyppi, hoidon pituus tai se, oliko kyseessä psykoterapia tai lääkehoito. Lisätutkimusta silti tarvitaan hoidon akuuttivaiheen jälkeisten hoitotulosten seuraamiseksi sekä niiden mekanismien selvittämiseksi, joilla lapsuuden vastoinkäymiset voivat hoitoon vaikuttaa, Heinonen kertoo.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
