Kansanomaisemmin luulosairautena tunnettu hypokondria saa ihmisen pelkäämään omassa kehossaan esiintyviä oireita ja kuvittelemaan, että niiden takana kolkuttelee jokin vieläkin pahempi tauti. Usein ihminen myös penkoo netistä lisätietoa mahdollisten vakavien sairauksien oireista ja ahdistuu entisestään.
Luulosairaus-termi ei kuitenkaan ole Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin dosentin ja lastentautien erikoislääkäri Pekka Louhialan mielestä järin hyödyllinen nimitys peloista kärsivälle ihmiselle.
– Se saa aikaan mielikuvan, joka yhdistetään Molièren Luulosairas-näytelmään, Louhiala perustelee.
– Jokainen meistä pohtii varmasti jossain elämänsä vaiheessa terveyttään ja sitä, miksi jokin kohta ruumiissamme on tällainen. Mielestäni sellainen on aivan normaalia. Sitten ovat erikseen ääripään tapaukset, jotka oikeasti tarvitsevat pelkojensa kanssa psykologista ja mielenterveydellistä apua.
Hypokondriassa pelko sairaudesta hallitsee ihmisen ajatuksia
Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Tiina Paunio on samaa mieltä siitä, että hypokondriset piirteet ovat väestössä yleisiä. Vain parilla prosentilla hypokondria on kehittynyt niin voimakkaaksi, että se täyttää psykiatrisen häiriön tunnusmerkit.
– Naiset näyttäisivät kärsivän hypokondriasta hieman enemmän kuin miehet. Taustalla tässä saattaa olla esimerkiksi se, että naiset seuraavat omaa terveyttään enemmän ja kiinnittävät huomiota siten nopeammin muutoksiin kehossaan, Paunio kertoo.
Eri elämäntilanteet ovat niin hypokondrian kuin muiden psyykkisten sairauksien synnyssä ja kehityksessä tärkeinä taustatekijöinä. Ihminen kun on kokonaisuus, jonka osat vaikuttavat toisiinsa.
– Hypokondria voi olla myös osa toista sairautta, kuten ahdistusta tai masennusta. Puhtaasti hypokondriasta kärsivät potilaat taas ovat muita alttiimpia sairastumaan erilaisiin psyykkisiin häiriöihin, Paunio selventää.
Hypokondriasta kärsivä ihminen pelkää erilaisia sairauksia, vaikka hänellä ei varsinaisia oireita olisikaan. Pelko sairaudesta hallitsee ajatuksia. Jos ihminen ei ahdistuneena pysty tunnistamaan omia mielenliikkeitään saati käsittelemään ahdistustaan, syntyy oireilun noidankehä.
– Toisaalta taas somaattisen taudin puhkeaminen voi lieventää potilaan hypokondrisia oireita.
Potilaan oireilu on otettava vakavasti
Mehiläisellä yleislääkärinä toimiva Jyri Aalto kertoo saavansa tällaisia potilaita vastaanotolleen ”useampia vuodessa.”
– Viitteitä hypokondriaan löytyy yleensä silloin, kun käy ilmi, että potilas on hakeutunut eri lääkäreiden vastaanotoille oireiden ahdistamana, Aalto kertoo.
Aallon mukaan näiden potilaiden oireet ovat hyvin monenkirjavia. Usein ne ovat kuitenkin kehon aivan tavallisia ilmiöitä, kuten vaikkapa jännitysniskasta johtuvaa päänsärkyä, jonka potilas tulkitsee pahanlaatuiseksi aivokasvaimeksi.
– Ihon muutokset, rasvapatit, rintakivut ja vatsan ja suoliston toimintaan liittyvät muutokset ovat aika yleisiä oireita. Aalto luettelee.
Potilasta haastattelemalla selviää usein, että tämä on alkanut pelätä tiettyä tautia läheisen sairastuttua siihen. Myös potilaan aikaisemmat vakavat sairastumiset saattavat olla nostattamassa pelkoa siitä, että sama tauti iskee jälleen.
Aalto kuitenkin painottaa, että selkeästi hypokondriset piirteet tai jopa potilaan leimautuminen luulosairaaksi eivät saisi olla oireiden tutkimisen tiellä. Jokaiseen potilaaseen tulee suhtautua samalla tavoin ja jokainen oire tulee ottaa vakavasti.
Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että lääkärikään ei voi koskaan tietää etukäteen, onko uusi oire täysin vaaraton vai etiäinen jostain aivan muusta. Riskiä tällaisen tutkimatta jättämiseen ei voi ottaa.
– Jos potilasta on tutkittu ja hoidettu useammassa paikassa, pyydän häntä tuomaan aiemmat merkinnät ja tutkimustulokset mukanaan seuraavaan tapaamiseen. Mietimme sitten niiden ja uusien oireiden pohjalta mahdollisia jatkotoimenpiteitä, Aalto kuvailee.
Voiko elämässä varautua kaikkeen?
Juuri oireiden kartoittaminen ja niiden syiden selvittäminen on todella tärkeää hypokondrian hoitamisessa. Suhteellisuudentaju on kuitenkin hyvä säilyttää.
– Ylenpalttinen mutta toisaalta liian vähäinenkään terveyden seuraaminen ei ole hyväksi, Paunio ohjeistaa.
– Parin vuoden välein työterveyslääkärillä käyminen ja esimerkiksi säännöllinen painon mittaaminen kotioloissa ovat itsessään jo useimmille riittäviä tapoja seurata omaa terveyttään. Ihminen voi myös yrittää tietoisesti tavoitella yhteyttä oman mielen ja kehon välillä kuulostelemalla omia tuntemuksiaan ja tuntojaan ja pohtimalla, miksi esimerkiksi väsyttää tai olo tuntuu kuormittuneelta.
Paunion mukaansa hypokondria symboloi omalla tavallaan aikamme ajattelua, jonka mukaan ihmisen olisi pystyttävä hallitsemaan ja kontrolloimaan itseään ja ympäristöään, vaikka tämä ei ole aina mahdollista.
– Elämässä olisi hyvä asennoitua pikemminkin siihen, että ihan kaikkea ei voi hallita eikä kaikkeen voi varautua. Elämän varrelle tulevat ikävät sattumukset voivat olla toteutuessaan jotain aivan muuta kuin mitä ihminen on odottanut ja pelännyt. Toisaalta pahimmat uhkakuvat eivät välttämättä koskaan toteudu.
Keinoja oman terveyden ja jaksamisen seuraamiseen
Aalto nostaa oman terveyden seuraamiseen liittyen esille oirepäiväkirjan, johon ihminen voi merkitä omia havaintojaan kehonsa muutoksista.
– Oirepäiväkirjaan tulisi merkitä erityisesti tietoja siitä, milloin oireet iskevät ja milloin helpottavat, hän ohjeistaa.
Tosin myös jatkuva oireista raportoiminen voi ahdistaa ja stressata. Tähän Aallolla on perinteinen vastaus: mielekäs liikuntaharrastus. Liikkuminen myös kertoo ihmiselle, kuinka paljon oma keho sietää rasitusta ja että miten se toimii rasituksen alla.
– Liikunta saattaa tepsiä niin mahdolliseen ahdistukseen kuin oireisiin. Jos ne helpottuvat liikkumisen myötä, kyseessä ei ole useimmiten ollut mikään vakava sairaus, hän kertoo.
– Lääkärin luokse kannattaa tulla viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen kokee, että normaali henkinen ja fyysinen suorituskyky ovat laskeneet merkittävästi.
Louhialan mukaan hypokondrian hoitamisessa vakituisen omalääkärin luona käyminen saattaa helpottaa ahdistusta, kun taas usean eri tohtorin pakeilla käyminen tarkoittaa aina lähtöruutuun palaamista. Vakituinen lääkärisuhde rauhoittaa potilasta ja molemminpuolinen luottamus ja ymmärtämys kasvavat ajan mittaan.
– Lääkärikin näkee potilaan paremmin kokonaisuutena tässä tapauksessa ja osaa lähettää tämän paremmin tutkimuksiin, kun tietää potilaan taustoista ja terveydestä pidemmältä ajalta, hän kuvailee.
Louhiala suhtautuu Internetissä olevaan terveystietoon positiivisesti. Hänen mukaansa ongelmana on lähinnä se, että rajallisesti lääketiedettä tuntevan potilaan ei ole helppoa erottaa esimerkiksi kaupallisten intressien varaan rakentuvia sivustoja oikeista ja asiallisista sivustoista.
Lopuksi Louhiala kuitenkin pohtii, että joillekin ihmisille voisi olla parempi olla kokonaan seuraamatta omaa terveyttään.
– Jos terveyden kanssa ei ole ollut aikaisemmin ongelmia, niin ihmisen pitäisi elää elämäänsä tyytyväisenä eikä pohtia mahdollisia sairauksia, hän toteaa.
Kirjoittanut:
Petter Lundberg
Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija
Kuva:
Panthermedia
