Luuntiheyden muutos on voimakkainta ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä vuotena ja sen jälkeen lievenee muistuttamaan normaalia luun ikääntymisprosessia. Myös proteesin mallilla ja osteoporoosilääkityksellä on vaikutusta luuntiheyden muutokseen. Nämä havainnot teki LL Toni Tapaninen väitöstutkimuksessaan.
Tapaninen selvitti lonkan tekonivelleikkauksen vaikutusta reisiluun yläosan luuntiheyteen pitkän ajan seurannassa. Lisäksi hän tutki, onko jo pääosin käytöstä poistuneella pinnoiteprotetisaatiolla luuntiheyden muutosta suojaava vaikutus ja pystytäänkö osteoporoosilääkkeillä vaikuttamaan luuntiheyden muutoksiin keskipitkän ajan seurannassa.
Tulosten mukaan reisiluun yläosan luuntiheys laskee jopa 23 prosenttia ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä vuotena. Kuitenkin sen jälkeen luuntiheyden lasku pienenee merkittävästi ja muutokset heijastavat normaalia luuston ikääntymisprosessia. Edelleen tulokset osoittavat, että pinnoiteprotetisaation aiheuttama luuntiheyden lasku on pienempi kuin perinteisen lonkkaproteesileikkauksen aiheuttama.
Luun hajoamista estävä alendronaattihoito vähensi proteesin viereistä luuntiheyden laskua merkittävästi. Osteoporoosilääkitys saattaisi olla hyödyllinen potilaille, joilla ennen leikkausta todetaan alentunut luuntiheys.
LL Toni Tapanisen väitöskirja Bone mineral density changes and histomorphometric findings after hip arthroplastic surgery (Luuntiheyden muutokset ja histomorfometriset löydökset lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 6. syyskuuta.
Kirjoittaja
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 27.8.2019.
