Raskaudenaikainen liikunta ylläpitää tai parantaa kuntoa, saattaa ehkäistä raskauden liiallista painonnousua ja sikiön liikakasvua. Suurella osalla äideistä on raskauden aikana selkävaivoja, joita voidaan vähentää fysioterapialla, akupunktiolla tai vesivoimistelulla. Lisäksi liikunta saattaa vähentää raskauteen liittyvää ummetusta, väsymystä ja jalkojen turvotusta. Havainnoivien tutkimusten mukaan säännöllinen liikunta paransi myös itsetuntoa, vähensi ahdistus- ja masennusoireita raskauden aikana ja paransi mielialaa. Yhtään satunnaistettua koetta kliinisesti diagnosoidun masennuksen yhteydestä liikunta-aktiivisuuteen ei ole toistaiseksi julkaistu, joten näyttö liikunnan mahdollisuudesta ehkäistä vakavaa masennusta raskauden aikana tai sen jälkeen on toistaiseksi riittämätöntä.
Raskaudenaikainen liikunta saattaa vähentää raskausmyrkytyksen riskiä, mutta toistaiseksi näyttö on riittämätöntä. Vaikka raskausdiabeteksen ilmaantumiseen on vaikea vaikuttaa raskaudenaikaisella elintapaohjauksella, syntyvän lapsen riskiä syntyä suurikokoisena voidaan pienentää, ja näin ollen raskaudenaikaisesta liikunnasta on hyötyä. Liikunta parantaa sokeriaineenvaihduntaa raskauden aikana samalla tavoin kuin muulloinkin. Liikunnalla voidaan siten parantaa raskausdiabetesta sairastavien naisten hoitotasapainoa.
Terveen äidin harrastama liikunta raskausaikana ei lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä, eikä sillä ole tutkimusten mukaan vaikutusta synnytyksen kestoon, sektioiden määrään tai Apgar-pisteisiin. Norjalaisessa yli 60 000 lapsen kohorttitutkimuksessa äidin raskaudenaikainen liikunta oli yhteydessä pienempään ennenaikaisuuden riskiin.
Kohtuullisen tehokas liikunta ei vaikuta imetykseen, rintamaidon laatuun tai määrään, joten sitä voi jatkaa turvallisesti myös synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen säännöllisestä liikunnasta on hyötyä myös äidin painon palautumisessa raskautta edeltävälle tasolle.
Vaikka liikunnan tiedetään vähentävän masennusoireita yleisesti, on synnytyksen jälkeistä liikuntaa koskevissa kokeellisissa tutkimuksissa saatu ristiriitaista näyttöä masennusoireiden vähentymisestä liikuntaa lisäämällä. Synnytyksen jälkeistä masennusta ja liikuntaa selvittäneessä tutkimuksessa liikuntaryhmään kuuluneilla ei ollut vähempää masennusoireita kuin verrokkiryhmällä, vaikka he kokivat pystyvänsä lisäämään liikunnan määrää enemmän kuin verrokit. Raskausdiabetesta sairastavilla on kaksinkertainen perinataalisen masennuksen riski, minkä vuoksi synnytyksen jälkeisestä liikunnasta voi olla hyötyä myös tämän oireen kannalta. Kokeellista näyttöä ja muita tutkimuksia liikunnan vaikutuksesta masennusoireisiin raskauden aikana ja sen jälkeen tarvittaisiin lisää.
Raskausaikana liikuntaa harrastaneiden äitien lapsilla on pienempi riski syntyä suurikokoisena. Tästä on hyötyä erityisesti ylipainoisille ja lihaville äideille, joilla on suurempi synnytyskomplikaatioiden riski kuin normaalipainoisilla äideillä. Syntymäpainolla on merkitystä myös lapsen myöhemmän painonkehityksen kannalta, sillä suurikokoisuuden tiedetään altistavan lapsuuden lihavuudelle.
Paljonko liikuntaa on tarpeeksi raskauden aikana?
Liikuntaa suositellaan raskauden aikana mieluiten päivittäin, ainakin viitenä päivänä viikossa vähintään 30 minuutin ajan, mikäli kyseessä on komplisoitumaton raskaus. Liikunnan suositeltu määrä raskauden aikana (2 t 30 min/viikko) on näin ollen hieman suurempi kuin koko väestölle suositeltu määrä, koska liikuntaa suositellaan jaettavaksi useimmille viikon päiville. Jos äiti ei ole harrastanut liikuntaa ennen raskautta, on tärkeää aloittaa vähitellen, noin 15 minuuttia päivässä keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Myöhemmin liikunnan määrää voi lisätä 30 minuuttiin päivässä.
Raskaan, kovatehoisen tai pitkäkestoisen (yli 4 t 30 min/viikko) liikunnan vaikutuksista raskauden kulkuun on ristiriitaisia tuloksia. Tanskalaisessa kohorttitutkimuksessa yli 4 t 30 min viikossa liikuntaa harrastavilla naisilla oli suhteellisesti suurempi vakavan pre-eklampsian riski, vaikka absoluuttinen riski oli pieni.
Liikuntalajit, vasta-aiheet ja keskeyttämisen syyt
Sopivia liikuntalajeja raskauden aikana ovat kävely, hölkkä, pyöräily, uinti, soutu, hiihto ja luistelu, tanssi tai kuntosaliharjoittelu. Erikoislajeista esim. laitesukellusta ei suositella raskauden aikana lainkaan. Raskauden puolen välin jälkeen liikuntalajeja, joissa kohtu joutuu voimakkaaseen hölskyvään liikkeeseen (hyppelyt, ratsastus, kontaktilajit) tulee välttää. Riittävästä nesteen määrästä on tärkeää huolehtia liikunnan aikana. Raskauden 16. viikon jälkeen on vältettävä selinmakuuta, koska tässä asennossa kohtu painaa sydämeen palaavia suuria verisuonia ja saattaa aiheuttaa pahoinvointia.
Liikunnan vasta-aiheita ovat mm. kohdunkaulan heikkous ja ennenaikaisen synnytyksen riski sekä huonossa hoitotasapainossa olevat krooniset sairaudet. Monisikiöinen raskaus tai pre-eklampsia ovat suhteellisia vasta-aiheita, koska niihin liikunta voi vaikuttaa suotuisastikin. Liikunta lisää jonkin verran kohdun supistelua, mutta jos supistukset muuttuvat säännöllisiksi tai kivuliaiksi, liikunta on syytä keskeyttää. Muita liikunnan keskeyttämisen syitä ovat mm lepohengenahdistus, huimaus, kova päänsärky tai verenvuoto emättimestä.
Synnyttäneiden äitien liikuntasuositus
Synnyttäneille äideille suositellaan kävelyä ja muuta kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa vasta jälkitarkastuksen jälkeen, jolloin episiotomia- ja muut synnytyksen aikaiset haavat ovat parantuneet. Keisarileikkauksella tai normaalisti alakautta synnyttäneille ei ole erikseen tehtyä suositusta, vaan voimassa on sama terveysliikuntasuositus kuin ei-raskaana oleville. Käytännössä vähintään puolen tunnin kävely vauvaa vaunuissa työntäen on suositeltava määrä päivittäin. Jälkitarkastuksessa on tärkeää arvioida onko keisarileikkauksella synnyttäneiden äitien vointi riittävän hyvä kevyeen kävelyyn. Jos lääkärin arvion mukaan tilanne on parantunut normaaliksi, ei estettä liikkumiselle ole. Kevyelläkin liikunnalla on suuri vaikutus erityisesti synnyttäneiden äitien mielialaan.
Lopuksi
Raskaudenaikaisen liikunnan merkitystä korostavat yhä kasvava väestön ylipainoisuus ja lihavuus, jotka puolestaan lisäävät raskausdiabeteksen yleisyyttä.
Liikunta vähenee raskauden aikana, vaikka sen harrastaminen tuottaisi terveyshyötyjä aina raskauden loppuun saakka. Suomalaisten ensisynnyttäjien liikunnallinen aktiivisuus on raskauden jälkeen vähäisempi ja riski kokea masennusoireita on suurempi kuin useamman lapsen äitien. Sen vuoksi erityisesti ensisynnyttäjille pitäisi välittää tietoa liikunnan turvallisuudesta ja hyödyistä jo raskauden aikana ja viimeistään sen jälkeen.
Riitta Luoto
LT, dosentti, tutkimusjohtaja
UKK-instituutti ja THL
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 10/13.
