Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa verrattiin päivähoidossa ja kotihoidossa olevien lasten stressinsäätelyä. Tutkimuksen aikana alle kolmivuotiailta otettiin useita sylkinäytteitä kortisolihormonitason määrittämiseksi sekä kotona että päivähoidossa.
– Tutkimuksemme osoitti, että lasten kortisolitasojen vuorokausivaihtelu oli molemmissa ryhmissä samanlaista ja noudatti kortisolille tyypillistä vuorokausirytmiä, jossa tasot ovat korkeimmillaan aamulla, laskevat päivän mittaan ja ovat matalimmillaan illalla ennen nukkumaanmenoa, FinnBrain-tutkimuksessa tohtorikoulutettavana työskentelevä Katja Tervahartiala kertoo tiedotteessa.
Kortisolitasot saattoivat kuitenkin heilahdella yksittäisten mittausten kohdalla, mikä on osa tavanomaista stressinsäätelyjärjestelmän toimintaa ja useimmiten lapsen normaalia reagointia ympäristön ärsykkeisiin.
Päiväunet nostavat kortisolitasoja
Päivähoidossa olevien lasten kortisolitasot päiväkodissa olivat iltapäivällä hieman korkeammat verrattuna siihen, kun samat lapset olivat vastaavana ajankohtana kotona. Tervahartiala kertoo, että tämä selittyy osittain lasten päiväunilla.
– Näytteet otettiin iltapäivällä päiväunien jälkeen, ja kortisolitasot ovat jonkin verran korkeammat heti heräämisen jälkeen. Päiväunet eivät kuitenkaan kokonaan selittäneet iltapäivän tasoja ja saattaakin olla, että iltapäivän tunnit ovat osalle lapsista kuormittavampia päiväkodissa kuin kotona, Tervahartiala selittää.
Kortisolitasoihin ei vaikuttanut, kuinka pitkään lapsi oli ollut kodin ulkopuolisessa päivähoidossa. Tasoihin ei vaikuttanut myöskään päiväkodin ryhmäkoko.
Kotihoidossa olleilla lapsilla kortisolitasojen vaihtelu ja lasten väliset keskinäiset erot olivat suurempia kuin päiväkotiryhmässä. Kotihoidossa olevien lasten stressihormonitasot olivat ryhmävertailussa kaikkiaan vähän korkeammat kuin päiväkotiryhmässä.
– Kotiryhmässä huomasimme myös suurempia eroja lasten päivärytmeissä, mikä voi osaltaan selittää suuremman vaihtelun myös lasten kortisolitasoissa. Kotihoidossa olevien lasten äitien koulutustaso oli jonkin verran matalampi, ja lapset olivat vähän nuorempia. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selittäneet eroja ryhmien välillä, Tervahartiala kertoo.
Jatkotutkimus pureutuu stressinsäätelyn ikäkehitykseen
Tässä tutkimuksessa ei mitattu päivähoidon laatua yhtenä tekijänä lasten stressinsäätelyyn.
Tervahartiala muistuttaa, että tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, liittyivätkö ryhmien väliset erot hoitoympäristöön vai lapsen yksilöllisiin piirteisiin.
– Ryhmien väliset erot olivat myös verrattain pieniä, eikä meillä ole vielä riittävästi tietoa siitä, onko tämän kaltaisilla eroilla merkitystä lapsen tulevan kehityksen tai terveyden kannalta, Tervahartiala huomauttaa.
Seuraavaksi tarvitaan lisätietoa siitä, miten lapsen stressinsäätely kehittyy iän myötä varhaislapsuuden erilaisissa ympäristöissä.
– Tutkimuksemme jatkuu, ja sylkinäytteitä kerätään edelleen lasten kasvaessa, jolloin myös iän tuoma vaikutus voidaan ottaa paremmin huomioon. Lisäksi selvitämme lapsen sosiaalisia taitoja, temperamenttipiirteitä ja vertaissuhteita, joiden merkitys korostuu etenkin vanhempien lasten kohdalla, Tervahartiala lisää.
FinnBrainin päivähoitotutkimuksessa oli mukana yli 200 lasta ja yli 30 päiväkotia Turusta ja ympäristökunnista. Kokonaisuudessaan FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen osallistuu yli 4 000 lapsiperhettä.
Tutkimus on julkaistu European Child & Adolescent Psychiatry -lehdessä.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva
Adobe/AOP
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 12.11.2019.
