Jyväskylän yliopiston ja LIKES-tutkimuskeskuksen tekemässä katsausartikkelissa selvisi, että liikunta-aktiivisuuden vähentäjiä oli erityisen paljon lapsuus- ja nuoruusvuosina. Liikunta-aktiivisuus alkoi vähentyä jo ensimmäisten kouluvuosien aikana niin vähän liikkuvien kuin paljon liikkuvien keskuudessa.
Vaikka liikunta-aktiivisuus vähenee lapsuus- ja nuoruusvuosina, passiivisten tasolle se laskee vasta keski-iässä tai eläkeiässä.
Vanhemman tuki on tärkeä
Passiivinen elämäntapa oli pysyvämpi kuin aktiivinen, ja passiivisten osuus oli suhteellisen suuri kaikissa ikäryhmissä. Osuus kasvoi iän myötä. Toisaalta niin aikuisilla kuin vanhuksillakin havaittiin myös liikunnan lisääjien ryhmä.
Tohtorikoulutettava Irinja Lounassalon mukaan näitä liikunnan lisääjiä kannattaisi tutkia enemmän, jotta ymmärrettäisiin, miten mahdollinen elinikäinen passiivisuus saataisiin käännettyä aktiivisuudeksi.
Lasten liikunnalle vanhemman tuki oli tärkeää. Nuorilla pysyvä liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä vähäisempään televisionkatseluun. Aikuisilla tupakoinnin lopettamisen havaittiin olevan yhteydessä liikunnan lisäämiseen. Eläkeiässä hyvä toimintakyky oli yhteydessä aktiivisempaan elämäntapaan.
Tutkijoiden mukaan kouluja, perheitä ja seuroja pitäisi tukea liikunta-aktiivisuuden vähenemisen ehkäisyssä. Lasten omaehtoista liikuntaa pitäisi vahvistaa esimerkiksi panostamalla turvallisiin kävely- ja pyöräilyteihin.
Katsauksessa oli mukana 27 tieteellistä artikkelia, jotka oli julkaistu 2004–2018. Se julkaistiin BMC Public Health -lehdessä.
Kirjoittaja
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva
Fotolia
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 25.3.2019.
